Maaseudun tulevaisuus?
Kiertelimme joulupäivänä puolisoni kanssa kävellen ja katsellen Saarijärven keskustaa ja kauppojen näyteikkunoita.
On hiljaisuus niin täydellisen hiljaista”, laulaa Samuli Putro. Haikea tunnelma valtasi mielen. Sitä korosti lumeton maa, pilvinen taivas ja autiot kadut, mikä ei ole toki tavatonta joulupäivänä. Kuinka toisin asiat olivat opiskellessamme 1970-luvun alussa lukiossamme.
Pitäjien keskustat olivat vielä eläviä 1960- ja 1970-luvuilla. Niissä oli helppo suunnistaa, sillä pyhää kokonaisuutta hallitsivat osuuskauppa, Kela ja pankit.
Nyt täällä ytimestä on jäljellä enää osuuskauppa, jonka tyhjän pihan poikki puhalsi tuuli. Palvelut ovat karanneet nettiin, jossa Kelan asiakkaat haastattelevat itse itsensä.
Sama on asian laita pankeissa. Poikkeuksen muodostaa meillä Pop-pankki, joka sitkeän gallialaisen kylän tapaan tarjoaa vielä sinnikkäästi asiakaspalvelua.
Mikään ei ole pysäyttänyt maaseudun ja erityisesti haja-asutusalueiden väestökatoa. Pohjoisen Keski-Suomen k-kunnissa (Kannonkoski, Kivijärvi, Kyyjärvi) syntyi viime vuonna jokaisessa alle 10 lasta. Myös Saarijärven ja Karstulan syntyvyys on tasaisen dramaattisesti vähentynyt.
Asukaslukujen ennusteet näyttävät yhä synkemmiltä. Tilanne todentuu paitsi valtakunnalliseksi myös maailmanlaajuiseksi: väestö muuttaa kasvukeskuksiin.
Tämä on pakko ottaa suunnittelussa huomioon. Mikä on tilanne 20–30 vuoden kuluttua? Syntyvyyden edelleen vähentyessä koulujen asema pienissä kunnissa vaikeutuu.
Soten palvelut ovat jo siirtyneet tai juuri siirtymässä yhä kauemmaksi. Kunnat vähenevät vääjäämättä. Jäljelle jäävät maa- ja metsätalous, energiantuotanto ja ylipäänsä luontoon perustuvat elinkeinot, joiden työvoimantarve on koko ajan vähentynyt koneellistumisen myötä.
Tunne taistelee visiota vastaan. Realiteetti palaa pätkittäin ajellessa lapsuuteni Pylkönmäen kyläteitä: hiljaista on – lähes ainoa, mikä liikkuu, on tuulimyllyn siipi, jos sattuu tuulemaan.
Erikoiselta tuntuu, että juuri tuulimyllyt ovat palanneet. Kuvaamani näky hallitsee valtavaa osaa maaseutua korostuen sitä enemmän, mitä syrjäisemmäksi seutu käy.
Kyyneleet silmissä joutuu toteamaan, ettei itku auta markkinoilla.
Maamme julkinen talous ja hyvinvointialueet ovat kriisissä, jolle ei näy loppua.
Aluehallitusten ja -valtuustojen kädet on sidottu etenkin meillä arvioitiryhmän valvonnassa. Keskittämistä vaativien voimien paineissa keskustapuolue ei kykene yksin puolustamaan haja-asutusalueiden palveluita toivomallaan tavalla. Olen saanut sen surullisena omakohtaisesti todeta.
Toivon kuntien ja niiden asukkaiden tämän mahdottomuuden ymmärtävän.
Olisi ollut ja olisi pakko ryhmittäytyä yksissä tuumin sellaisten esitysten taakse, joilla voidaan yrittää pelastaa edes se, mikä pelastettavissa on. On keskityttävä niihin toimiin, joilla saadaan maksimaalinen terveyshyöty, jossa hoidon jatkuvuus on keskeistä.
Kaikkialla maailmassa yleislääkäripalvelu tuotetaan hajautetusti. Se toteutuisi omalääkäreiden ja -hoitajien levittämisellä alueille. Näiden keskittäminen tuhoaisi hoidon jatkuvuuden ja lisäisi kustannuksia.
Lisäksi eettinen velvollisuutemme on hoitaa vanhuksemme kotikunnissaan niin kauan kuin sille on tarvetta ja realistinen mahdollisuus.
Kyyneleet silmissä joutuu toteamaan, ettei itku auta markkinoilla. Ei kannata tapella sellaista kehitystä vastaan, jolle ei ole mitään tehtävissä.