Historia | Varsovan radiomasto oli maailman korkein rakennelma ja sosialistinen ihme – loppu tuli sekunneissa

Historia

Kylmän sodan aikana taistelua ihmisten ajatusmaailmasta käytiin myös radioaalloilla.

Puolan kansantasavalta ja sen kommunistinen johto halusivat hankkeen, joka yhdistäisi koko maan kansalaiset saman radion äärelle mutta kantaisi myös Puolan valtionradion äänen kauas maan rajojen ulkopuolelle. Kohderyhmään kuuluivat niin rautaesiripun takana asuvat naapurimaiden ihmiset kuin Pohjois-Amerikan puolalaisdiaspora ja muut kaukaiset kuuntelijat.

Kunnianhimoisen unelman ilmentymäksi kohosi giganttinen Varsovan radiomasto. Valmistuessaan vuonna 1974 mastosta tuli 646,38-metrinen teräsjätti, joka kurotti korkeammalle kuin mikään muu ihmisen rakentama rakennelma maailmassa.

Ennen maston rakentamista Puolan radion päälähetin sijaitsi Raszynissa. Vuonna 1931 pystytetty ja toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1949 uudelleenrakennettu asema ei enää vastannut kaikkia sodanjälkeisen Puolan tarpeita. Erityisesti maan länsiosien, niin kutsuttujen palautettujen alueiden, kattavuudessa oli parantamisen varaa.

1960-luvun lopulla tehtiin päätös täysin uudesta keskuslähettimestä. Etsintöjen jälkeen sijoituspaikaksi valikoitui Konstantynów, joka sijaitsi noin 80–85 kilometriä Varsovasta länteen. Pitkäaaltolähetyksiä ajatellen paikan maaperän sähköiset ominaisuudet olivat suotuisat, ja alue soveltui myös massiivisen maston perustusten rakentamiseen.

Maarakennustyöt perustuksia varten aloitettiin 5. heinäkuuta 1969. Varsinaisen teräsmaston pystytys käynnistyi juhlallisin menoin 18. lokakuuta 1972, ja mastorakenne saavutti lakipisteensä 18. toukokuuta 1974. Lähettimien asennustyöt olivat alkaneet jo syksyllä 1973. Säännölliset lähetykset käynnistyivät 22. heinäkuuta 1974, Puolan kansantasavallan kansallispäivänä.

Varsovan radiomaston tekninen toteutus edusti aikansa huippua. Toisin kuin tavalliset televisio- ja radiotornit, jotka kannattelevat erillistä antennia huipullaan, Konstantynówin masto oli itsessään antenni.

Noin 420 tonnia painava teräsjätti seisoi noin kaksimetrisen keraamisen pääeristimen varassa. Maston poikkileikkaus oli tasasivuinen kolmio, jonka sivun leveys oli 4,8 metriä. Rakenne koostui 86 teräselementistä, joista kukin oli noin 7,5 metriä pitkä.

Maston pitivät pystyssä kolmelle suunnalle ankkuroidut teräsharukset eli tukivaijerit. Ne kiinnittyivät mastoon viidessä eri korkeudessa, ja vaijereiden sähköeristys oli järjestetty keraamisilla eristeillä. Näin tukirakenteet eivät häirinneet antennin toimintaa.

Maston sisällä kulki moottorikäyttöinen kiipeävä hissi, joka vei huoltohenkilöstä huipulle noin puolessa tunnissa. Noin 600 metrin päässä mastosta sijaitsi 17 000 kuutiometrin lähetinrakennus. Siellä oli kaksi sveitsiläisvalmisteista lähetintä, jotka tuottivat yhdessä kahden megawatin kokonaislähetystehon.

Signaali kuljetettiin lähetinrakennuksesta mastolle noin 600 metriä pitkää ilmassa kulkevaa radiotaajuista syöttöjohtoa pitkin. Ohjelma välitettiin Varsovasta Konstantynówiin mikroaaltolinkin ja Wiejcan välitysaseman kautta. Koko laaja lähetysalue oli tarkasti valvottu, ja vartioinnista vastasi sisäministeriön palkkaama henkilöstö.

Valmistuessaan Varsovan radiomasto ohitti Yhdysvaltain Pohjois-Dakotassa sijaitsevan KVLY-TV-maston ja nousi maailman korkeimmaksi rakennelmaksi. Suomen korkeimmat rakennelmat, Haapaveden ja Lahden Tiirismaan mastot jäävät 327-metrisinä vain noin puoleen puolalaisen jättiläisen korkeudesta.

Kahden megawatin lähetin oli aikansa mittapuulla poikkeuksellisen tehokas. Pitkäaaltoinen lähetys voitiin vastaanottaa laajoilla alueilla Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa, ja suotuisissa olosuhteissa signaali kantoi jopa Pohjois-Amerikkaan.

Puolan kansantasavallalle masto oli valtava kansallisen ylpeyden aihe. Tekninen suuruudenhanke palveli yhtä aikaa valtakunnallista radiotoimintaa, ulkomailla asuvien puolalaisten tavoittamista ja sosialistisen valtion näyttämisenhalua.

Noin vuosikymmen maston valmistumisen jälkeen sen kunnossapito alkoi muodostua vakavaksi ongelmaksi. Korkea, tukivaijereiden varassa seisova rakenne oli altis tuulen aiheuttamille värähtelyille, ja sen turvallisuus riippui olennaisesti vaijereiden, kiinnitysten ja eristeiden kunnosta.

1980-luvun lopulla Puolan talous oli vaikeuksissa. Myös maston kunnossapito kärsi. Maston maalaaminen aloitettiin uudelleen vuonna 1988, mutta urakka jäi kesken maalin puutteen vuoksi. Huoltotöiden yhteydessä havaittiin tukivaijereiden ja eristeiden vaurioita. Rakenteen kunto herätti kasvavaa huolta, mutta masto jatkoi toimintaansa.

Elokuussa 1991 Puola oli jo irtautunut kommunistisesta järjestelmästä. Maston tekniset ongelmat eivät kuitenkaan kadonneet poliittisen muutoksen mukana.

Kello 19.10 illalla 8. elokuuta 1991 Konstantynówissa tapahtui katastrofi. Huoltoryhmä oli vaihtamassa maston ylimmän tukivaijeritason pitkiä vaijereita. Työ oli erityisen vaarallista: kun yksi alkuperäisistä vaijereista löysättiin, maston vakaus oli varmistettava tilapäisillä tukivaijereilla.

Työssä käytettiin kahta apuvaijeria, mutta niiden kiinnitykset pettivät. Toinen vaijereista luiskahti kiinnikkeistään, ja toinen irtosi kiinnityksestään. Maston yläosa menetti tarvitsemansa tuen, eikä rakenne enää kestänyt siihen kohdistuvia voimia.

Teräsjätti alkoi taipua ja kiertyä. Yläosa murtui, ja masto romahti muutamassa sekunnissa. Satojen metrien korkuinen rakenne muuttui sekasortoiseksi teräsromuksi. Onnettomuudessa tuhoutui myös ajoneuvonosturi.

Ihmisuhreilta vältyttiin. Huoltotyötä tehneet miehet eivät kuolleet tai loukkaantuneet, eikä romahtaminen aiheuttanut henkilövahinkoja. Lähetinrakennus ja suurin osa muusta lähetysasemasta säilyivät, mutta antennijärjestelmän tärkein osa oli menetetty.

Onnettomuutta seuranneessa tutkinnassa huomio kiinnittyi kunnossapitotöiden järjestelyihin, turvallisuuteen ja työnjohdon vastuuseen. Myös rakennus- ja huoltotöiden dokumentoinnissa havaittiin puutteita.

Maston romahdettua Puolan radio siirsi lähetyksensä takaisin Raszynin asemalle. Sen lähetinteho oli vain noin 500 kilowattia, joten se ei tarjonnut samanlaista kattavuutta kuin Konstantynówin jättimäinen lähetin. Puolan radio menetti tärkeän välineen laajojen alueiden palvelemiseen.

Hallitus päätti huhtikuussa 1992, että masto rakennettaisiin uudelleen Konstantynówiin. Hanke eteni kuitenkin hitaasti, ja syyskuussa 1995, kun rakentamisen oli määrä päästä vauhtiin, paikallisten asukkaiden vastustus pysäytti sen.

Asukkaat pelkäsivät maston aiheuttavan terveyshaittoja ja vastustivat voimakkaasti hanketta. Syntynyt paikallinen kansanliike onnistuikin estämään hankkeen etenemisen.

Lopulta uusi lähetinkeskus rakennettiin vuosina 1998–1999 Solec Kujawskiin, entiselle sotilasalueelle. Lähetyksiä hoidetaan siellä kahden huomattavasti matalamman maston avulla. Lähetysjärjestelmän teho on 1 200 kilowattia, ja uusi keskus palautti Puolan radiolle valtakunnallisesti merkittävän pitkän aallon lähetyspaikan.

Konstantynówin maston tarina jäi kuitenkin elämään. Sen romahdus päätti rakennelman fyysisen olemassaolon, mutta ei sen ennätystä: Varsovan radiomasto oli maailman korkein rakennelma vuosina 1974–1991. Vasta vuonna 2008 valmistunut Burj Khalifa ylitti sen korkeuden.