Toimittajalta | Kokoomus löisi Ylen polvilleen – sivistysporukan pakoa on turha enää ihmetellä
Sunnuntai-iltaisin uutisten ja Urheiluruudun jälkeen Ylen Kotikatsomon ohjelmapaikalla pyörii tällä hetkellä Tiina Lymin mainio työvoimatoimistodraama Sisäilmaa. Heti perään kello 22.05 on kotimaisten jännityssarjojen kiistattoman klassikon, Raidin vuoro.
Palkittuja laatusarjoja molemmat. Sisäilmaa on kuitenkin vuodelta 2021 ja Raidin ensimmäinen jakso esitettiin tammikuussa 2000, Nokia-Suomen kultaisina aikoina yli 26 vuotta sitten. Myöhäisillan brittidraama Harakkamurhat ja Ulkolinja ovat uusintoja nekin.
Uusinnoille ei sinänsä olisi television puolella enää tarvetta, sillä samat ohjelmat löytyvät Areenastakin. Säästöihin pakotettu Yle ei kuitenkaan enää pysty täyttämään ohjelmakarttaansa samaan tapaan kuin ennen. Kun leikkuri iskee, ruudulle ilmestyy yhä enemmän ”tuttuja ja turvallisia” klassikoita. Sama näkyy ja kuuluu radion puolella.
Parlamentaarisen työryhmän päätöksellä Ylen rahoitukseen ei tehdä indeksitarkistuksia vuosina 2025–2027, mikä merkitsee kymmenien miljoonien eurojen leikkausta. Lisäksi Ylen maksama arvonlisävero nousi vuoden alussa, mikä syö yhtiön käytettävissä olevaa rahaa entisestään. Säästöohjelman seurauksena Yleltä on jo vähennetty satoja työpaikkoja.
Luulisi, että tällaisen, yhteensä 66 miljoonan euron ankaran säästökuurin jälkeen satavuotisjuhlaansa viettävä Yle saisi olla edes hetken aikaa rauhassa. Se on kuitenkin turha luulo. Kokoomus esitteli viime viikolla sopeutusohjelmansa, joka sisältää 120 miljoonan euron lisäleikkaukset Yleen seuraavalla vaalikaudella.
Leikkaukset toteutettaisiin rahoitusindeksin ja arvonlisäveron teknisellä kikkailulla. Olennaista on, että 120 miljoonan euron lisäleikkaukset merkitsisivät Ylen toiminnan rajua supistumista. Se tarkoittaisi väistämättä dramaattisia, satojen ihmisten uusia henkilöstövähennyksiä ja vähemmän kotimaista ohjelmatuotantoa.
Nykymuodossaan Ylen tarina olisi lopussa.
Sitä, mitä jäljelle enää jäisi, voi vain arvailla. Lakisääteiset julkisen palvelun tehtävänsä Yle varmaan joten kuten vielä hoitaisi, mutta kotimaisesta draamasta, huomattavasta osasta urheiluoikeuksia ja laajasta sivistystarjonnasta olisi luultavasti pakko luopua.
Käytännössä jouduttaisiin tekemään ratkaisuja siitä, mitä televisiokanavia, radiokanavia tai Yle Areena -palveluita lakkautetaan kokonaan.
Kokoomuksen esityksessä on nähty pikkupersuiluakin, mutta aivan hallitusnaapurin tyylisestä populistisesta ristiretkestä ei liene kyse. Pikemminkin hanke näyttää silkalta piittaamattomuudelta ja syvältä arvostuksen puutteelta julkisen palvelun yleisradiota ja sen yhteiskunnallista merkitystä ja sivistystehtävää kohtaan.
Kokoomuslaisen leikkausohjelman pohjalta ei enää jää epäselvyyttä siitä, miksi puolueen sisälläkin ollaan huolissaan niin sanottujen sivistysporvarien pakenemisesta kokoomuksen joukoista. Kun perinteinen porvarillinen ajattelu korvataan kylmällä kirjanpitokikkailulla ja halpatuotantopolitiikalla, niin siinä käy.
On tietysti tavallaan hyvä, että kokoomus on nyt kertonut suoraan ja hyvissä ajoin ennen vaaleja, mitä se aikoo tai haluaa asiassa tehdä. Kun kortit on näytetty, Yleisradion julkisen palvelun ja kulttuurin ystävän on helppo tehdä omat johtopäätöksensä.
