"Tuntemattoman sotilaan paraatista" 85 vuotta – juhlavodkat hankittiin panssarintorjuntatykillä
Päivälleen 85 vuotta sitten 12. lokakuuta 1941 suomalaisilla oli juhlapäivä.
Äänislinnaksi nimetyssä Petroskoin kaupungissa järjestettiin tuolloin kaupungin valtausparaati. Valtaus oli tehty jo 1. lokakuuta, mutta ennen paraatia kaupunki piti saattaa juhlakuntoon.
Äänislinna ei ollut ainoa kaupunki, jonka valtausta juhlittiin paraatilla. Viipurin valtausta oli juhlistettu paraatilla 31. elokuuta.
Äänislinnan paraatissa kiteytyi paljon suomalaisten sotatavoitteista ja voitokkaasta mielialasta. Merkittävä kaupunki oli yksi sotamenestyksen kulminaatiopisteistä ja innokkaimmille osoitus siitä, kuinka nyt luotiin Suur-Suomea.
Paraatin otti vastaan edeltävällä viikolla täyden kenraalin arvoon ylennetty Karjalan Armeijan komentaja Erik Heinrichs.
Paraatia oli vastaanottamassa myös VI armeijakunnan komentaja kenraalimajuri Paavo Talvela. Vaikuttunut Talvela kirjasi tuntojaan ylös seuraavasti.
”Olin kovin liikuttunut nähdessäni uljaiden jääkärien ajavan polkupyörineen ohitse. Heidän taistelunsa on ollut pelkkää sankaritarinaa. Likaisissa ja kuluneissa kesäpuseroissaan nämä urhoollisten joukkojen jäännökset ajoivat editsemme – yli puolet heistä on kaatunut tai haavoittunut. Nyt heillä on pieni tauko, mutta edessä odottavat uudet sankaritehtävät.”
Paraati ja Petroskoin valtaus muistetaan myös Tuntematon sotilas -merkkiteoksesta. Eri versioissa itse paraatia vain käsitellään hieman eri tavoin.
Väinö Linna kirjoittaa vuoden 1954 romaanissa alun perin, ettei Hietasen, Koskelan, Rokan, Vanhalan ja kumppanien joukkueella ollut juuri tekemistä valtausparaatin kanssa. He osallistuivat kuitenkin järjestyksen valvontaan kaupungissa paraatin aikana.
Aku Louhimiehen vuoden 2017 elokuvassa päähenkilöt kuitenkin marssivat kenraalien ohitse katsoen oikeaan päin siinä missä monet muutkin joukkueet. Sotilaallista kuria halveksuva Rokkakin marssii ryhdikkäästi rivissä muiden kanssa.
Elävämmin Tuntemattomassa, niin kirjassa kuin kolmessa elokuvassakin, kuvataan kuitenkin konekiväärikomppanian miesten muuta elämää Äänislinnassa.
Erityisen rajua oli tietysti juhlinta heti kuun alussa kun kaupunki oli vallattu ja vihollinen ajettu pakosalle.
Taisteluista rasittuneet ja varmasti henkistä tasapainoaankin menettäneet joukot löysivät kaupungista nopeasti tärkeimmän, totta kai Petroskoin viinatehtaan vodkasammion.
Se ammuttiin auki panssarintorjuntatykillä ja juhlat saattoivat alkaa. Lähteestä riippuen sammio saatettiin avata myös hieman vähemmän järeällä aseella, panssarintorjuntakiväärillä.
Valmiiksi sodasta sekaisin olleet miehet kävivät melkeinpä arvaamattomiksi saadessaan voimakasta alkoholia.
Illan hämärtyessä kaupungissa kajahteli jos jonkinlaista laulun loilotusta, jota säestettiin konepistoolien papatuksella. Kasapanosten räjähtelyä kuului välillä myös.
Osa juhlijoista linnoittautui kaupungin urheilukentälle. Heitä turvasivat aseistetut vartijat.
Vihollinenkaan ei ollut vielä kovin kaukana.
Tuntemattomassa juhlinta oli jo alkanut, kun konekiväärikomppania saapui kaupunkiin. Meno oli odotetun rajua, ja luotisuihkuilta piti suojautua, kun ”hakkapeliittojen jälkeläiset juhlivat voittoaan”.
Itse kaupungin valloitukseen miehet eivät osallistuneet. Vodkan jaostakin he olivat myöhästyneet.
”Mutta marssikoon sinne ensimmäisenä kuka tahansa, niin tosiasia on, että me sinne olemme tien aukaisseet”, julisti vänrikki Kariluoto.
Paraatipäivänä myönnettiin ylennyksiä ja kunniamerkkejä. Koskelasta tuli luutnantti, Hietasesta kersantti ja Määtästä korpraali.
Kaiken kaikkiaan aika Äänislinnassa oli Linnan hahmoille mukavinta sota-aikaa. Kaupunkia sai tutkia vapaasti, ja saattoipa siellä tavata vaikkapa vastakkaisen sukupuolen edustajia. Veeruskan luona kuunneltiin äänilevyltä Jokkantiita, ja Vanhalan matkaan tarttui lempinimi ylen sankia priha.
Lähtökäsky herätti närää. Seuraavan muutaman asemasotavuoden ajan Koskelan joukkue vietti korsussa ja juoksuhaudoissa jossakin Syvärin lohkolla. Verasta jäi Hietaselle muistoksi vain nuorisoliittolaismerkki.
Äänislinna on suomennos 1500-luvulla eläneen flaamiselaisen kartanpiirtäjä Abraham Orteliuksen käyttämästä Onegaborg-nimestä.
Äänislinnassa toimi sodan aikana useita suomalaisten keskitysleirejä, joihin venäläisväestöä suljettiin. Keskitysleirejä ei pidä verrata suoraan saksalaisten surullisenkuuluisiin keskitys- ja tuhoamisleireihin, mutta näilläkin leireillä kuoli ihmisiä. Suomalaisten kuitenkin muisteltiin myöhemmin olleen ainakin suurelta osin ystävällisiä miehittäjiä.
Neuvostovallan tunnukset suomalaiset hävittivät kaupungista ja nimesivät paikkoja uudelleen. Karl Marxin katu ja Kirovin tori nimettiin uudelleen kalevalaisittain. Leninin patsaan tilalle vietiin suomalainen kenttätykki.
Itä-Karjalan hyökkäysvaihe ei pysähtynyt Äänislinnaan. Karjalan Armeija jatkoi kohti Karhumäkeä ja Poventsaa tavoitteenaan luoda Syväriä myötäilevä Maaselän Kannaksen puolustuslinja. Kun tämä linja oli saavutettu, hyökkäysvaihe lopetettiin ja alkoi kesään 1944 kestänyt asemasotavaihe.
Lähteitä
Leskinen, Jari & Juutilainen, Antti (toim.): Jatkosodan pikkujättiläinen, WSOY, 2005
Jatkosota-kronikka, Gummerus 1991
Seura 22.10.2023 ja 2.1.2013