Lukijalta: Hävittäjähurmos – keinotekoista kehuskelua
Lockheed Martinin mainokset F-35-hävittäjän suorituskyvystä ovat uponneet suomalaisiin. Kansalaiset on saatu uskomaan, että kone, jonka ”kyky havainnoida taistelukentän tapahtumia, yhdistää sensoreiden tuottamat tiedot yhtenäiseksi tilannekuvaksi ja välittää ne eri aselajeille”, lyö laudalta kaikki kilpailijansa.
Media ylistää konetta kuvauksilla, jotka on poimittu suoraan valmistajan esitteistä. Arvovaltaisimman arvion F-35 suorituskyvystä esitti tasavallan presidentti Alexander Stubb todetessaan, että näiden koneiden avulla Suomen taivas pysyy tyhjänä MiGeistä.
Todellisuudessa F-35 kehutut suorituskyvyt ovat tavoitteita, joihin koneen suunnittelussa on pyritty.
Afganistanissa palveli muutama kymmenen F-35-hävittäjää yhdysvaltalaisten lentäjien ohjaamina. Sodan loppuraportissa koneen suorituskykyä ei kuitenkaan erityisemmin kehuta. Koneet kyllä pommittivat vihollisen taisteluasemia, mutta sotatoimet etenivät Talibanin tahdissa.
Afganistanin joukot olisivat tarvinneet ennen kaikkea tietoa etulinjan kapinallisista, eivät niinkään kokonaiskuvaa taistelukentän selustasta.
Presidentti Stubbin lohkaisu siitä, että meille tulevat ”Sisut” pitävät Suomen taivaan tyhjänä MiGeistä, osoittaa pikemminkin lojaalisuutta puolustusvoimien johtoa kohtaan kuin perehtyneisyyttä ilmasodan todellisuuteen.
Lausuma antaa kuvan, että Suomen ilmatilassa käytäisiin sodassa kaksintaisteluja omien hävittäjiemme ja Venäjän sotakoneiden välillä.
Suomen tekemät suuret hävittäjähankinnat osoittavat, että korkein sotilasjohtomme on jäänyt vuosikymmenten takaiseen sodankäyntikuvaan.
Hävittäjien väliset ilmataistelut loppuivat Falklandin sotaan ja vihollisen selustaan tehdyt laajamittaiset ilmapommitukset Persianlahden sotaan. Falkland osoitti ilmasta ilmaan -ohjusten tehokkuuden, Persianlahden sota puolestaan ilmatorjuntaohjusten merkityksen. Meillä rahat pantiin hävittäjiin.
Meneillään olevaan Iranin sotaan on Yhdysvaltain ja Israelin puolella osallistunut satoja F-35-hävittäjiä, mutta vain yhden kerran tämä konemalli on tiettävästi joutunut kaksintaisteluun. Maaliskuun 4. päivänä Israelin ilmavoimien F-35I Adir ampui alas iranilaisen Yak-130-koneen Teheranin yllä.
Vladimir Putinin aloittaessa sodan Ukrainaa vastaan Venäjän asevoimilla oli noin 2 000 hävittäjää ja satoja pommikoneita. Ukrainalla oli parisen sataa hävittäjää, MiG- ja Su-koneita.
Jos ilmataistelut olisivat niin yleinen sodankäyntimuoto kuin Suomessa uskotellaan, pudotuslukujen voisi olettaa nousevan päätä huimaaviksi. Todellisuudessa vahvistettuja tapauksia on reilut 20. Tuorein tapaus on tältä kesältä, jolloin ukrainalainen F-16 onnistui pudottamaan venäläisen Su-35S-hävittäjän.
Nykyaikaisessa sodassa ajaudutaan harvoin tilanteeseen, jossa hävittäjä pääsee laukaisemaan ilmasta ilmaan -ohjuksensa vastapuolen miehitettyä lentokonetta vastaan.
Yhdysvaltain asevoimat otti F-22 Raptorin palveluskäyttöön vuonna 2005. Hävittäjä suunniteltiin nimenomaan vihollisen lentokoneiden tuhoamiseen, mutta tähän mennessä se ei ole onnistunut ampumaan alas yhtäkään vastapuolen miehitettyä lentokonetta ilmataistelussa. Yhden kiinalaisen ”säähavaintopallon” se on kyllä tuhonnut.
Pieni ja sisukas Suomi lähti turvallisuuspoliittisissa ratkaisuissaan väärille urille Neuvostoliiton hajottua vuonna 1991.
Mikään ei silloin pakottanut meitä panostamaan kolmeen Hornet-laivueeseen rahamäärää, joka heilutti koko kansantaloutta. Kylmä sota oli päättynyt, ja Boris Jeltsin vieraili Helsingissä vakuuttamassa, ettei Moskova enää koskaan puutu Suomen sisäisiin asioihin.
Ylin sotilasjohto piti kuitenkin kiinni vaatimuksistaan – kuten nytkin.
Tuomo Hirvonen
everstiluutnantti evp
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/