Hallituksen linja EU-budjetista epäselvä
Pääministeri Petteri Orpo allekirjoitti viime viikolla viiden muun maan kanssa kirjeen, jossa vaaditaan EU:n tulevaan budjettiin satojen miljardien eurojen leikkauksia. Kirje vaatii leikkaamista kaikilta sektoreilta – siis myös maataloudesta ja aluekehityksestä.
Myöhemmin Orpo kiisti jyrkästi kannattavansa maatalouden ja aluekehityksen rahoituksen supistuksia, yhteiskirjeestä huolimatta.
Komission esittämän EU-budjetin ongelma on varsin yksinkertainen: budjetin koko liki kaksinkertaistuu, mutta ainoat sektorit, joille komissio esitti nykyistä vähemmän rahaa ovat maatalous ja aluekehitys. Nyt kirjeen allekirjoittajat haluavat pienentää budjettia leikkaamalla tasaisesti kaikista suunnitelluista ohjelmista.
Allekirjoituksellaan pääministeri Orpo siis tuki maatalouteen ja aluekehitykseen kohdistettavia lisäleikkauksia, jotka tulisivat vielä komission alkuperäisen 20 prosentin tasoleikkauksen päälle. Selitykset suomalaisen ruuantuotannon ja alueiden puolustamisesta ovat syvässä ristiriidassa yhteiskirjeen kanssa.
Eduskunnan kyselytunnillakaan pääministeri ei kyennyt antamaan selkeää selvitystä siitä, miten hallitus voi yhtä aikaa vaatia pienempää EU-budjettia ja pitää kiinni maatalous- ja aluekehitysrahoista.
Maatalouden leikkaukset tulevat olemaan todellisuutta jo pelkästään budjetin pohjaesityksen myötä. Maatalouskomissaari Hansen on pessimistinen, että rahoitusta pystyttäisiin pitämään lopullisessa budjetissa nykytasolla – 20 prosentin leikkaus on hyvin todennäköinen.
Se ohjannee käyttämään varoja enemmän ruoantuotantoon ja vähemmän maaseudun kehittämiseen sekä luonto- ja ympäristötoimiin. Maaseudun kehittämisen leikkaukset tuntuvat erityisesti Suomessa, sillä olemme jäsenmaista kotiuttaneet sen rahoitusta parhaiten.
Aluekehityksestä leikkaaminen ja mahdolliset lisäsäästöpaineet ovat Suomelle yhtä lailla ongelmallisia. Kun uusi budjettirakenne antaa maatalouden ja aluekehityksen rahanjakovaltaa maiden hallituksille, tullee aluekehitys olemaan suurempi häviäjä.
Samalla myös alueiden asiantuntemus jää sivuun, kun maakuntien liitot eivät olisi enää rahan jakajia, vaan kehittämiskohteet valittaisiin nykyistä enemmän Helsingin kabineteissa.
Nykyhallitus on jo osaltaan unohtanut aluekehityksen tällä kaudella, kun se on sallinut itäisen Suomen ahdingon jatkumisen entisellään. Riittävät ratkaisut tasapuoliseen Suomen kehittämiseen reilulla tavalla ovat jääneet tekemättä.
Hallituksen on syytä nopeasti pääministeri Orpon johdolla selventää omaa linjaansa suhteessa tulevaan EU-budjettiin ja seistävä aidosti ruoantuotantoa ja vahvoja alueita tukevien juhlapuheidensa takana.