Olosuhteet optimismille rakennetaan realismilla
Kun kuuseen kurkottaa, riippuu lopputulos siitä kuka kurkottaa ja millaiseen kuuseen. Jos olet kovin lyhyt tai kuusi kamalan korkea, on kurottelu pelkkää energianhukkaa.
Parempaan leipään voi päästä vaikka männyn nilalla.
Siihen onkin ihan syynsä, että jokaisessa tienviitassa ei lue Hyvinkää. Joskus nimittäin kää huonosti. Siksi joissain niistä lukeekin Puolanka. Kuntalaiset ovat ajattelevaisesti pystyttäneet kunnan rajoille varoituskyltit ulkopaikkakuntalaisia varten.
Lopulta Puolanka ei edes ole kehnompi paikka, eikä pessimismikään vaikuta sitä vahingoittavan, päinvastoin. Optimistille voisi käydä Kainuussa kurjasti. Se bussi ei kulje kuuden jälkeen, vaikka siihen kuinka uskoisi.
Optimismi ei lopulta olekaan pessimismin vastakohta, sillä ne molemmat sisältävät yhtä voimakkaasti painottuneen yksipuolisen oletuksen lopputuloksesta. Pääsenkin kysymään lempikysymykseni: Tarvitseeko kaiken olla mustavalkoista?
Herätköön Suomen realistinen vallankumous! Halkaiskoon vakaan järjen jyhkeä karikko tuon toiveajattelun ja katastrofoinnin ristiaallokon! Ajelehtimisen aika on ohi.
Vakavasti; mahdollisuuksien moninaisuus ja kokeiluiden kohtalokirjo kannattaa tunnistaa. Mikäli et ole syntynyt korkeaveroisten tähtien alla, on kataja kuusen juurella varsin piikikäs.
Realismi on resilienssiä. Se on kykyä tunnistaa uhat ja mahdollisuudet sekä määrittää, miten hyödyntää onnistuminen, mutta kuinka selvitä vastoinkäymisistä.
Tarvitsemme yhteiskuntaamme enemmän realismia, mahdollisuuksia kiivetä ja pelastussuunnitelmia sen varalle, jos oksa raksahtaakin alta. Ihannetilanteessa uskaltaakseen ei tarvitse olla uhkapeluri, eikä edes kokoomuslainen.
Epäonnistumisen ei pitäisi olla niin vakavaa kuin se nyt on, latva pitäisi voida saavuttaa vielä parikin kertaa katajaan kapsahdettuaan.
Sisu on kantanut meidät tänne asti, joten eiköhän se kanna jatkossakin. Rohkeutta on nähdä edessä olevat vaikeudet, ja käydä niitä kohti silti.
Epäonnistumisen ei pitäisi olla niin vakavaa kuin se nyt on, latva pitäisi voida saavuttaa vielä parikin kertaa katajaan kapsahdettuaan. Yhtenä politiikan päämääränä tulisi olla sellaisen ponnahduslaudan varmistaminen, joka helpottaisi pudonneen paluuta takaisin pelikentille.
Kunhan katajat on kesytetty, paranee petäjäänkin pyrkiä!