Elämäni biisi ei ratkaissut presidentinvaaleja
Ylen musiikillinen viihdeohjelma ”Elämäni biisi” saavutti viime lauantaina kaikkien aikojen katsojaennätyksensä. Runsaat puolitoista miljoonaa katsojaa seurasi, miten presidenttiehdokkaat Alexander Stubb, Olli Rehn, Mika Aaltola, Pekka Haavisto ja Jussi Halla-aho pärjäsivät ohjelmassa.
Lähetystä seurasi ennätysyleisö myös paikan päällä Tampereen Nokia-areenalla.
Ohjelmaa verrattiin etukäteen ennen vuoden 1994 presidentinvaalien toista kierrosta esitettyyn Tuttu juttu -ohjelmaan, jossa finalistit olivat mukana puolisoidensa kanssa. Jälkikäteen arvioitiin, että Martti ja Eeva Ahtisaari onnistuivat ohjelmassa paremmin kuin Elisabeth ja Ove Rehn.
Tänäkään päivänä ei tiedetä, kuinka paljon leikkimielinen parivisailu vaikutti presidentinvaalien tulokseen vai oliko sillä ylipäätään mitään vaikutusta.
Elämäni biisi -ohjelman vaikutuksesta on vielä vaikeampi sanoa muuta kuin että se tarjosi viidelle ehdokkaalle mahdollisuuden puhutella todennäköisesti suurinta yleisöä näissä vaaleissa. Ehdokkaiden perinteiset televisiotentit eivät saa yhtä suuria katsojalukuja.
Siksi voidaan nimetä voittajien sijasta lauantai-illan suurin häviäjä. Hän on Jutta Urpilainen, joka ei ollut mukana sen takia, että SDP ei ole nimennyt häntä vielä ehdokkaaksi.
Urpilaiselle ei taida tulla samaa mahdollisuutta puhutella puolentoista miljoonan yleisöä.
SDP voi lohduttautua sillä, että vaaleihin on aikaa vielä reilut kaksi kuukautta. Urpilainenkin ehtii kiertää vielä väsyksiin asti vaalikentillä. Mutta Elämäni biisin missaaminen oli joka tapauksessa iso moka.
Stubb vetosi kappalevalinnallaan naisäänestäjiin. Rehn tavoitteli taas Juicen musiikin piirissä kasvaneita maakuntien ihmisiä, joita heitäkin on muutama miljoona.
Paikalla olleet viisi ehdokasta pelasivat kappalevalinnoissaan aika tavalla varman päälle lukuun ottamatta Jussi Halla-ahoa, joka oli valinnut suurelle yleisölle varsin tuntemattoman kappaleen, YUP-yhtyeen Yövieraat. Valinnan perustelutkin jäivät hiukan hämäriksi, koska Halla-aho keskittyi vain sen sisällön sinänsä ansiokkaaseen analysointiin.
Muut neljä ehdokasta olivat valinneet tunnettuja hittikappaleita. Valinnat ja niiden perustelut kertoivat paitsi ehdokkaiden mieltymyksistä myös pyrkimyksistä vedota äänestäjiin, mikä oli tietysti luvallista ja ohjelman formaattiin sopivaa.
Esimerkiksi sopivat gallupien kärkikolmikon valinnat. Pekka Haaviston valinta oli Leonard Cohenin Hallelujah. Alexander Stubbin suosikki oli Kaija K:n Supernaiset ja Olli Rehnin halusi kuulla Juice Leskisen kappaleen Juankoski Here I Come.
Stubbin ja Rehnin ansioksi voidaan laskea Haavistoon verrattuna koskettavammat taustatarinat kappaleen perusteluksi.
Stubb vetosi kappalevalinnallaan naisäänestäjiin. Rehn tavoitteli taas Juicen musiikin piirissä kasvaneita maakuntien ihmisiä, joita heitäkin on muutama miljoona.
Mika Aaltola oli hänkin valinnut koskettavan suosikkibiisin, Samuli Putron Olet puolisoni nyt. Aaltola taisi syyllistyä kuitenkin yliyrittämiseen viittaamalla perusteluissaan esimerkiksi vanhan miehen kanssa käymäänsä puhelinkeskusteluun.
Tuttu juttu -ohjelmassa ehdokkaiden puolisoilla oli tärkeä rooli. Nytkin he olivat esillä, mutta vain yleisössä. Kamerat poimivat kyllä Stubbin, Rehnin ja Aaltolan puolisot esiin, kun ehdokkaat viittasivat heihin.
Ohjelman jälkeen ehdokkaiden taustajoukot pyrkivät kehumaan sosiaalisessa mediassa oman suosikkinsa menestystä samaan tapaan kuin vakavien televisiotenttien jälkeen. Media kaivoi omia asiantuntijoitaan arvioimaan ehdokkaiden onnistumista.
Kuvaan sopii sekin, että maan suurin sanomalehti Helsingin Sanomat omisti juuri lauantaina ilmestyneessä kuukausilehdessään monien sivujen juttupaketin ohjelman juontajalle Katja Ståhlille.
Tämä kertoo, miten tärkeäksi lauantain ohjelma koettiin. Televisioyleisölle suurin anti taisi kuitenkin olla se, että presidenttiehdokkaat osaavat esiintyä rennosti ja kohdella toisiaan kunnioittavasti. Sekin on tärkeä viesti levottomassa maailmassa.