Aikuisena opiskellessa oppii jotain olennaista itsestään

Tällä viikolla saamme juhlia valmistuneiden kanssa. Minullakin AMK-opinnoissa loppu häämöttää toivottavasti jouluun mennessä.

Nuorena lukiolaisena arvosanat tuntuivat tärkeiltä. Kokeen jälkeen jäin miettimään tuleeko sieltä kymppi vai nelonen, pärjäsinkö paremmin kuin muut ja mitä todistus kertoo omasta osaamisesta. Opiskelu oli monella tavalla kilpailua – joskus muiden, joskus itsensä kanssa.

Aikuisena opiskelijana näkökulma muuttuu. Alkaa kilpailu ajasta. Työpäivän jälkeen alkavat luennot, tehtävät, lukeminen ja määräajat. Samalla arki pyörii ympärillä: laskut on maksettava, koti hoidettava ja elämä elettävä.

Opiskelu ei tapahdu irrallaan muusta elämästä, vaan sen keskellä. Harva enää tässä vaiheessa tavoittelee täydellisyyttä. Useammin mielessä pyörii paljon arkisempi kysymys: ehdinkö palauttaa tehtävän ajoissa, ymmärränkö tämän asian riittävän hyvin ja jaksanko vielä huomennakin jatkaa? 

Siksi aikuisena opiskelussa oppii jotain olennaista myös itsestään. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti. Se riittää, että tekee tarpeeksi hyvin ja jatkaa eteenpäin, ettei luovuta kesken.

Samalla aikuisena opiskelun merkitys on muuttunut. Tutkinto ei ole vain paperi toiseen oppilaitokseen. Se voi olla mahdollisuus vaihtaa alaa, päivittää osaamista, turvata oma paikka muuttuvassa työelämässä tai rakentaa tulevaisuutta hieman vakaammalle pohjalle.

Aikuisopiskelijan motivaatiota ei voi mitata pelkillä arvosanoilla tai opintopisteillä. Taustalla on usein paljon enemmän: vastuu omasta toimeentulosta, halu kehittyä, tarve pysyä mukana ja joskus myös rohkeus aloittaa jotain uutta siinä vaiheessa elämää, kun moni ajattelee, että suurimmat valinnat on jo tehty.

Ja juuri siksi jokainen suoritettu opintojakso on enemmän kuin numero opintorekisterissä. Se on merkki siitä, että eteenpäin voi päästä, vaikka matka ei olisi täydellinen. 

Siksi sinä nuori valmistuva, joka mietit tänä päivänä arvosanojasi, unohda ne, ensi viikolla aika on se, joka on arvokkaampaa.