Anna Kontulan poikkeuksellinen puheenvuoro hiljensi eduskunnan: "Yksi hienoimmista, mitä tässä salissa on pitkään aikaan pidetty"
Eduskunnan palautekeskustelu hallituksen tulevaisuusselonteon ensimmäisestä osasta sai yllättävän käänteen, kun tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Anna Kontula (vas.) piti eduskunnan jargonista poikkeavan ja filosofisen puheenvuoron.
Eduskunnan ensi keväänä jättävä Kontula riisui puheessaan virallisen valiokuntaroolinsa ja maalasi salille synkän, mutta samalla lohdullisen kuvan ihmiskunnan edessä olevasta ekokatastrofista ja historian murroksesta.
Kontula totesi suoraan, että tilanne maapallon tulevaisuuden suhteen näyttää tällä hetkellä erittäin huonolta.
– Toiveikkaimmissakin vaihtoehdoissa silloinkin, kun kaikki menee parhaalla mahdollisella tavalla, me olemme jättämässä tuleville sukupolville sadoiksi vuosiksi eteenpäin hostiilimman ympäristön kuin mitä ihmiskunta on kohdannut mahdollisesti koskaan olemassaolonsa aikana, Kontula arvioi.
Kontula kritisoi myös nykyistä talousajattelua. Hänen mukaansa menossa on aikakauden vaihdos, joka pakottaa yhteiskunnat muuttumaan – joko hallitusti tai kriisien kautta.
– Kaikki kuviteltavissa olevat polut johtavat joka tapauksessa valtavaan historialliseen murrokseen. Puhutaan aikakauden vaihtumisesta, joka on kohta ovella joko sitä kautta, että me ryhdytään kaikkiin mahdollisiin toimiin ja ne itsessään muuttavat yhteiskuntia merkittävällä tavalla, tai sitten me emme ryhdy ja luonto iskee takaisin ja me siirrymme toiseen aikaan erilaisten toisiaan seuraavien katastrofien kautta, hän summasi.
Todennäköisin skenaario on Kontulan mukaan ehkä jonkinlainen näiden hybridi.
– Vaikka Suomi ei ottaisi sitä pahinta osumaa, joka tapauksessa me olemme osa alkavaa maailmanpaloa. Tilannetta ei ainakaan helpota, että kansantaloudet priorisoivat talouskasvuun, vaikka tällä hetkellä se näyttää olevan erittäin epärealistinen polku suhteessa niihin toimiin ja niihin tulevaisuuskuviin, joissa ekokatastrofi otetaan tutkimuksen valossa huomioon.
Ekokatastrofista paljon puhuva Kontula myönsi vastanneensa pitkään yleisönsä kysymyksiin toivosta rehellisesti, ettei näe sitä. Sitten hän tuli ajatelleeksi, että oikeastaan kaiken inhimillisen toiminnan takana on toivo.
– Jos minä kierrän, jos tuhannet, kymmenet tuhannet, miljoonat ihmiset tekevät joka päivä töitä, nousevat sängystä parantaakseen maailmaa omalta osaltaan, niin se tarkoittaa, että he toivovat, vaikka eivät sitä tietäisi, että me toivomme, vaikka emme osaa paikantaa, missä se toivo on. Ihminen toimii vain, koska hänellä on toivoa.
Seurauksena Kontula kertoi alkaneensa puhua ihmisille silmuista, joita puihin ja pensaisiin ilmestyy talven lähestyessä ja alkaessa.
– Ne silmut ovat siellä ja ne odottavat, ja kun keväällä aurinko taas alkaa paistaa, niin ei mene kuin päivä tai kaksi, niin meillä on koko luonto vihreänä.
Kontula sanoi, että hänelle tällä hetkellä suurinta toivoa tulevaisuuden suhteen antavat silmut.
– Minä halusin jakaa tämän oman oivallukseni sen takia, että meidän ajassa sellaista realistista toivoa, joka ei perustu itsensä pettämiseen tai silmien sulkemiseen, jaetaan verraten vähän.
Kontula päätti puheensa ajatukseen siitä, että nykyinen pimeyden tunne johtuu vain historian kohdasta, jossa parhaillaan seisomme: vanhan yhteiskunnan viimeisissä päivissä.
– Ja me ei vielä nähdä, mitä sieltä on tulossa, ja koska me ei sinne kunnolla nähdä, me ei myöskään pystytä kuvittelemaan, mitä kaikkea hyvää ja kaunista se ehkä tuo tullessaan — niin kuin ne silmut, joita marraskuussa ei hahmota ja jotka kuitenkin siellä ovat.
Kontula muistutti, että isot, käsittämättömiltä ja kestämättömiltäkin näyttäneet historialliset murrokset ovat tuoneet mukanaan sekä hyviä että huonoja asioita.
– Minä ajattelen, että toivottavasti jo omien lasteni sukupolvi näkee sen kevään, kun meillä ei enää taas ole silmuja, vaan lehdet ovat puhjenneet, hän päätti.
Kontulan jälkeen puheenvuoron käyttänyt Timo Harakka (sd.) antoi puheelle painavan tunnustuksen.
– Edustaja Kontulan puhe oli varmasti yksi hienoimmista, mitä tässä salissa on pitkään aikaan pidetty, hän totesi.
Myös hallituspuolue perussuomalaisten kansanedustaja Ville Vähämäki kiitteli Kontulan puhetta kauniiksi ja poikkeukselliseksi.
– Itse pohdin myös sitä, että oikeastaan kukaan muu ei suhtaudu tulevaisuuteen niin positiivisesti kuin maanviljelijät, jotka monenkin huonon sadon jälkeen aina keväällä jaksavat uskoa, että kyllä se tänä vuonna sitten kannattaa istuttaa ja heittää siemenet peltoon ja sitten lähteä toivomaan hyvää satoa, hän pohdiskeli.