Maailman levottomat ajat korostavat kansanvaltaa ja tekevät presidentinvaalista tavallistakin tärkeämmät

Sodan hulluus ja maailman levottomuus ovat tunkeutuneet suomalaistenkin tajuntaan kuluneen vuoden aikana yhä selkeämpinä huolina.

Itsenäisyyspäivän juhlintaankin tulee uusia sävyjä.

Menneiden sukupolvien työt saavat juhlapuheissa kyllä niille kuuluvan arvon ja kunnioituksen. Silti huoli lähialueidemme, Euroopan ja koko maailman tulevaisuudesta ottaa nyt aiempaa suuremman osan.

Onneksi Suomi on itsenäinen, ja onneksi Suomessa on demokraattinen, tasavaltainen valtiomuoto. Säilyisipä vaan kaikki.

Niin kulkee suomalaisen suuren enemmistön ajatus nyt.

TULEVAISUUS sälyttää uudelle presidentillemme ankaran taakan. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan muutokset ovat haastavampia kuin koskaan toisen maailmansodan jälkeen.

Silti suurta viisautta on säilyttää rauhallisuus ja maltti.

Nyt jos koskaan kannattaa pohtia perusteellisesti: Kuka ehdokkaista osaa parhaiten? Kenellä on kokemusta? Kuka kestää paineet ja vastuun? Kenellä on johdonmukainen ymmärrys kansanvallasta?

Kuka olisi sellainen presidentti, että suomalaiset voivat nukkua yönsä rauhassa?

Suomella on nyt kokoaan suurempi vastuu. Naton jäsenenä Suomi on koko liittokunnan itäisen rajan tärkeä vartija. Rajaa on 1 300 kilometriä. Suomi tuntee rajan kirot aivan eri tavalla kuin suurin osa puolustusliiton jäsenmaista.

Siksi Suomella on annettavaa, kun keskustellaan Euroopan ja koko maailmankin turvallisuusjärjestelmien tulevaisuudesta. Sitä täytyy olla, ja se on osattava esittää.

Sitä vaatii meidän oma etumme. Siinä työssä uusi presidentti on tärkeimmässä roolissa.

”Demokratiassa on oikein opeteltava elämään.”

MAAILMAN meno näyttää aivan nyt itsenäisyyspäivämme lähestyessä käsin kosketeltavasti demokratian ja johtajavaltaisen järjestelmän erot.

Demokratia on joskus tuskallisen työlästä, mutta sen hienous on siinä, että se ei anna liikaa valtaa yhden ihmisen käsiin. Kansanvallassa päättäjät valitaan määräajoin vapaissa ja rehellisissä vaaleissa. Siten huonot päättäjät voidaan vaihtaa. Sitä oikeutta ei diktatuurissa ole.

Diktatuuri sulkee suut. Se rajoittaa kansalaisoikeuksia, vainoaa eri mieltä olevia, manipuloi ja käyttää henkistä ja ruumiillistakin väkivaltaa omia kansalaisia kohtaan. Tämä onnistuu, kun valtaa ei voida kontrolloida.

MUTTA demokratiassa on oikein opeteltava elämään.

Demokratiassa kansalaisvapaudet toteutuvat. Sanakin on niin vapaa, että päättäjistä voidaan puhua jopa ankarammin kuin tavallisesta kansalaisesta. Päättäjät voivat saada likasangollisen niskaansa, epäoikeudenmukaisestikin, mutta silläkin on lain suoja.

On myös ymmärrettävä ja hyväksyttävä, että vaalit tuovat päättäjien pöytiin mielipiteiden kirjon. Kaikilla valituilla on yhtäläinen oikeus, olivat he sitten kepulaisia, persuja, vihreitä, vasssareita tai mitä hyvänsä.

Vaikeinta demokratiassa onkin hyväksyä se, että toisella on oikeus olla eri mieltä kanssani, kertoa mielipiteensä ja toimia sen mukaan. Ja vielä vaikeampaa on hyväksyä, että tätä oikeutta pitää kaikin voimin suojella.

On vain ajateltava, että sama oikeus suojaa myös minua.

Tämäkin on hyvää muistaa, kun siniristiliput nostetaan taas salkoon. Suomen lippu on sekä itsenäisyyden että vapauden symboli.