Elämää nuoruuden ristipaineessa
Töitä, koulutehtäviä, kavereiden näkemistä, harrastuksia…
Näitä kaikkia olen yrittänyt tasapainotella elämässäni, ja niin varmasti moni muukin nuori. Nuoret kohtaavat nykypäivänä monia paineita, joiden edessä pitäisi taipua.
Töissä pitäisi käydä, jotta saisi arvokasta työkokemusta. Toisaalta jos käyt töissä, niin koulu kärsii ja silloin valmistuminen viivästyy, mutta koulua pitäisi kunnianhimoisesti edistää.
Mutta jos et näe kavereita ja elä railakkaasti, niin heität nuoruutesi hukkaan. Jos taas näet kavereita ja vietät mielekästä vapaa-aikaa liikaa, niin et ota asioita tarpeeksi vakavasti. Elämä kun ei kuitenkaan ole pelkkää ruusuilla tanssimista.
Mistä nämä paineet sitten tulevat?
Nuorille asettavat paineita niin nuoret itse, yhteiskunta kuin vanhemmat sukupolvetkin. Näiden paineiden keskellä eläminen on ollut ainakin itselleni ajoittain todella kuormittavaa.
Koen olevani kunnianhimoinen ihminen ja poden varsin usein huonoa omaatuntoa, jos vietän viikonloput niin, että en tee mitään niin sanotusti hyödyllistä. Jos palaudun työviikon jälkeen kotona tai olen kavereiden kanssa pitämässä hauskaa, niin saatan ajatella arvokasta opiskeluaikaa menevän hukkaan.
Eihän näin pitäisi ajatella, ja se syypää huonoon omaantuntoon löytyykin usein peilistä. Omalla kohdallani olen monesti huomannut ottaneeni itse itselleni liiallista työmäärää, koska on joku näyttämisen tarve muille. Vaikka todellisuudessa kukaan ei todennäköisesti katso asiaa samalla tavalla kuin minä.
Itse olen alkanut oppia omia rajojani nyt ja toivonkin, että jokainen lukija pysähtyisikin jatkossa asettamaan paremmin omia rajojaan.
Kirjoituksissa on aina hyvä olla punainen lanka, ja tässäkin asiassa ajattelin kerrankin olla ottamatta paineita. Haluankin siis kirjoituksessani nyt todeta, että jos sinä nuori lukija, koet uupumusta ja paineita, niin et ole ainut.