Maailmanhistorian kovin ääni ei ollut enää edes "ääni"
Lasten huuto, kaasuttava mopo, rock-konsertti, kumppanin kuorsaus. Monenlaiset äänet voivat tuntua liian kovilta.
Mutta mikä on maailmanhistorian kovin ääni?
Ääni tarvitsee edetäkseen jonkin välittäjäaineen ollakseen ylipäätään ääni. Sikäli vaikkapa supernovan räjähdys avaruudessa tuottaa jotain muuta kuin ääntä.
Maapallolla hapekas ilmakehä toimii hyvin äänen välittäjänä, ja siksi historian kovimpia ääniä kartoitettaessa on mielekästä tarkastella juuri omaa Tellustamme.
Arvio kaikkein kovimmasta äänestä on jouduttu tekemään paljon äänen kuulumisen jälkeen, mutta kun äänen aiheuttaneet tekijät on ynnätty yhteen, on pystytty melko varmasti arvioimaan, että yksi ääni on ollut aivan omaa luokkaansa.
Äänenvoimakkuudesta kertovat desibelit. Lehdet havisevat kymmenen desibelin voimakkuudella, konserttisalin hiljaisin pianissimo on voimakkuudeltaan 40 desibeliä, hiljainen keskustelu 50 ja kovaääninen keskustelu 60 desibeliä.
Diskon meluraja on 85 desibeliä. Kovaääniset työt kuten katuporaus voivat tuottaa sadan desibelin voimakkuuden. Kun mennään 130 desibeliin, kuulo on vaarassa.
Alhaisemmatkin desibelimäärät voivat vaarantaa kuulon, jos melulle altistuu kauan. Kuuloliiton mukaan 88 desibelin äänelle ei sovi altistua neljää tuntia kauempaa, ja 91 desibelin kohdalla raja on kaksi tuntia. Sataa desibeliä ei kannata kuunnella varttiakaan, jos haluaa välttyä todennäköiseltä kuulovauriolta.
Kuten esimerkeistä voi havaita, jo pieni nousu desibeliasteikolla tarkoittaa selvästi kovempaa ääntä.
Atomipommi voi tuottaa suorastaan järkyttävän 280 desibelin äänen. Tämä ei kuitenkaan ole läheskään ennätysääni.
Kaikkien aikojen kovin tiedossa oleva ääni oli voimakkuudeltaan todennäköisesti 310 desibeliä.
Tällaisen käsittämättömän valtavan jyräyksen voi tuottaa vain valtava räjähdys. Kyseessä on Krakataun tulivuoren purkaus Indonesiassa vuonna 1883.
Purkauksen voima oli VEI-asteikolla 6. Se vastasi teholtaan peräti 10 000 Hiroshiman atomipommia. St. Helensin tulivuoren purkaus 1980 oli vain kymmenesosa Krakataun voimasta.
Taivas pimeni yli 400 kilometrin päässä purkauskohdasta kolmeksi päiväksi. Tuhkaa laskeutui jopa 6000 kilometrin päähän. Paineaalto kiersi Maapallon seitsemän kertaa, minkä sen ajan mittalaitteet saivat tallennettua.
Silminnäkijät raportoivat kymmenen kilometrin tuhkapilvistä.
Länsi-Jaavalla ja Sumatralla ihmisiä kuoli vulkaaniseen kaasuun ja taivaalta pudonneisiin vulkaanisiin kiviin. 46-metriset tsunamitkin tekivät tuhoaan. Kaikkiaan Krakataun purkaus vaati arviolta 36 000 ihmisen hengen.
Vapautuneet kaasut tukkivat ilmakehää niin, että auringonvaloa pääsi maahan tavallista vähemmän. Samalla ne värittivät auringonlaskuja ennen näkemättömällä tavalla.
Auringon säteiden tien tukkiutuminen johti siihen, että Maapallo oli viiden vuoden ajan 1,2 astetta keskimääräistä viileämpi.
Purkauksesta syntynyt 310 desibelin ääni ei periaatteessa ole enää edes ääni.
Tämä periaate pätee kaikkiin yli 194 desibelin ääniin. Kun äänen voima ylittää tuon rajan, ääniaaltojen väliin muodostuu tyhjiö, eikä värähtelyväli voi enää kasvaa.
Yli 194 desibelin ”ääni” vääristää aaltoa ja on käytännössä vain paineaaltoa. Teho heikkenee aallon edetessä, ja sen voi havaita jälleen äänenä, kun aallot palaavat värähtelyn maagisen rajan alapuolelle.
194 desibeliä voi siis nimittää absoluuttiseksi äänenvoimakkuudeksi.
Krakataun purkauksen voima oli poikkeuksellinen, mutta Maapallon menneisyydestä löytyy paljon pahempaakin ajalta ennen kirjoitettua historiaa. Krakatau ei ollut edes supertulivuori, jollaisia planeetallamme purkautuu keskimäärin kerran sadassa tuhannessa vuodessa.
Lähteitä ja lisätietoa
Kuuloliitto, Melun vaikutukset
Bradley Denton, A Brief History of Loudness (englanniksi)
What’s the Loudest Sound in History?, Britannica (englanniksi)
The Loudest Sound, Naturally, Hottinger Brüel & Kjaer GmbH (englanniksi)