Kevät päättyy – mutta tulevaisuus jää odottamaan
Kevät on jälleen se aika vuodesta, jolloin koulut päättyvät ja juhlasalit täyttyvät kukista, valkolakeista ja helpotuksen huokauksista. Peruskoulun päättävät ottavat ensimmäisiä askeliaan kohti aikuisuutta, ylioppilaat ja ammattiin valmistuvat sulkevat taakseen vuosien uurastuksen. Monelle hetki on ilon ja ylpeyden täyttämä – mutta yhä useammalle myös epävarmuuden alku.
Peruskoulun päättävien kohdalla valinnat tehdään yhä nuorempina. Lukio vai ammattikoulu, teoria vai käytäntö, avoimet ovet vai pelko väärästä ratkaisusta. Valintoja tehdään usein ilman varmuutta omista vahvuuksista tai tulevaisuuden työmarkkinoista.
Samalla nuorilta odotetaan suunnitelmallisuutta ja nopeaa etenemistä, vaikka maailma ympärillä muuttuu nopeammin kuin koskaan.
Lukiosta valmistuvat suuntaavat katseensa pääsykokeisiin ja todistusvalintoihin. Moni elää kuukausia odotuksen tilassa: riittävätkö pisteet, aukeaako opiskelupaikka, vai edessäkö on välivuosi – tai useampikin.
Odotus kuormittaa, ja epäonnistumisen pelko on monelle todellinen. Opiskelupaikan saaminen ei ole enää itsestäänselvyys, vaikka motivaatio ja työmäärä olisivat korkealla.
Ammattiin valmistuville todellisuus voi olla vielä karumpi. Valmistuminen ei automaattisesti tarkoita työllistymistä. Suomen nykyiset työttömyysluvut kertovat tilanteesta, jossa myös koulutetut ja ammattitaitoiset nuoret jäävät ilman työpaikkaa.
Erityisesti vastavalmistuneet joutuvat kilpailemaan kokeneempien hakijoiden kanssa, määräaikaisuudet ja pätkätyöt ovat arkea, ja oman alan työpaikka voi jäädä haaveeksi.
Tämä herättää kysymyksen: teemmekö nuorille riittävästi tilaa kasvaa, etsiä ja erehtyä? Vai sysäämmekö heidät liian varhain odotusten ja tilastojen puristukseen?
Yhteiskunnan tulisi tarjota muutakin kuin juhlapuheita – tarvitaan toimivia koulutuspolkuja, joustavia siirtymiä opiskelusta työelämään ja aitoa tukea niille, jotka jäävät väliinputoajiksi.
Koulun päättyminen on aina ollut uuden alun symboli. Jotta se voisi olla sitä myös tulevaisuudessa, meidän on katsottava rehellisesti todellisuutta, jossa nuoret elävät. Epävarmuus ei saa olla oletusarvo, eikä odotus tyhjän päällä pysyvä tila. Jokaisella nuorella tulisi olla oikeus uskoa siihen, että ahkeruudella ja koulutuksella on edelleen merkitystä. Tulevaisuudenuskon tulee säilyä edelleen nuorilla.