Lukijalta: Keskusta – valtionhoitajasta valtionjohtajaksi?
Keskusta on tottunut näkemään itsensä valtionhoitajapuolueena. Kuluneen sanonnan mukaan ”hallitukseen pitää mennä aina, kun se on mahdollista”.
Hallitukseen menemistä ja hallituksessa olemista tarkastellaan voittopuolisesti puolueen kannatuksen näkökulmasta. Siinä sivussa hoidetaan asioita. Tämän ajattelun mukaan on kone käynyt vuosikymmenten ajan.
Minulla oli tilaisuus olla keskustan puoluehallituksen jäsen keväällä 2022, kun Nato-jäsenyys tuli yllättäen ajankohtaiseksi keskustelunaiheeksi.
Kysellessäni ennen Venäjän hyökkäyssodan alkua piiripuheenjohtaja-kollegoilta kantaa Nato-jäsenyyteen, vastaukset olivat väisteleviä. Vedottiin mielellään siihen, kuinka pienen osan keskustalaisista arveltiin jäsenyyttä kannattavan.
Noihin kevään 2022 viikkoihin tiivistyy mielessäni edelleen keskustan suuri heikkous. Puolue haluaa kyllä olla valtionhoitaja-, mutta ei valtionjohtajapuolue. Peesailu ja varmistelu ovat politiikan tekemisen tyyli.
Tutut ja turvalliset asiat ovat niitä, joita hoidetaan: maa- ja metsätalous, sosiaalipolitiikka, aluepolitiikan säädöt. Omaa etua ajatellaan parhaiten ajavan tiiviisti siiloissa pysyvä ministeriöhallinto, josta voidaan valita itselle kulloinkin mieluisimmat vaikuttamisen paikat.
Kriisiytyvä turvallisuusympäristö houkuttelee vielä aivan erityisen herkästi siihen, että vältetään hankalaa uudistuspuhetta. Vaikka juuri vallitseva muutos turvallisuusympäristössä vaatisi ponnistelemaan entistä enemmän hallinnon ja yhteiskunnan palveluiden toimivuuden varmistamiseksi kaikissa oloissa.
Niukkenevien resurssien oloissa tämä vaatii myös keskushallinnon järjestelyjen uudelleen ajattelua.
On lukuisia asioita hallinnossa, joiden kestävää ratkomista joudutaan nykyisin hankalasti yhteen sovittelemaan perinteisten sektorien kesken.
Kyberturvallisuus, ennaltaehkäisevän sosiaalihuollon tarpeet, ilmastonmuutokseen sopeutuminen, infran kestävyys eri toimijoiden vastuualueilla, kansallista turvallisuutta uhkaavat elinkeinoratkaisut, vain joitakin mainitakseni.
Vaaliohjelmat on lastattu eri hallinnonalojen yksityiskohtien kanssa näpertelyllä vaikka politiikalta vaadittaisiin näkemystä systeemiseen muutokseen ja valmiutta merkittävään muutosjohtajuuteen.
Keskustalla on osaamis- ja kokemuspääomaa, joka antaisi pohjaa viitoittaa valtion tulevaisuutta kestävämmälle pohjalle. Nykyisessä maailmanajassa eivät pienet korjailut riitä. Tarvitaan visio siitä, miten Suomi valtiona uudistetaan kestämään tulevaisuuden jatkuvissa muutoksissa.
Parlamentarismi vaatii vahvistamista, ministeriöhallinto solakoittamista ja tietopohjainen päätöksenteko resursointia asiantuntija- ja tutkimuslaitoksiin.
Vuoden 2027 hallitusneuvotteluissa ei päätetä keskustan kannatuksesta vaan Suomen tulevaisuudesta. Toivon, että keskusta haluaa olla mukana aktiivisesti tätä tulevaisuutta tekemässä.
Harriet Lonka
kokonaisturvallisuuden ja resilienssitutkimuksen dosentti
Kuopion keskustaseuran puoluekokousedustaja
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/