Suomen korkein huippu ei ole Halti – Tiedätkö tunturin nimen?
Moni muistaa kyllä, että Suomen korkein kohta sijaitsee Haltitunturin rinteellä. Haltin huippu on Norjan puolella.
Harvempi kuitenkaan osaa nimetä korkeimman Suomen alueella olevan tunturinhuipun.
Vuonna 2017 Suomen satavuotisen itsenäisyyden kunniaksi Norjassa oli hanke Haltin sivuhuipun lahjoittamiseksi Suomelle, mutta tämä olisi ollut hallinnollisesti ja valtionrajojen koskemattomuutta koskevien periaatteiden suhteen ongelmallista.
Jos Haldičohkka-sivuhuippu olisi lahjoitettu Suomelle, Suomen maanpinnan korkein kohta olisi siirtynyt 1324 metristä 1331 metriin merenpinnan yläpuolella.
Yleinen väärinkäsitys on, että Norjassa kaavailtiin korkeimman huipun eli 1361 metrin korkuisen Ráisduottarháldin lahjoittamista.
Suomi olisi noussut Ráisduottarháldin myötä kolme sijaa listalla valtioiden korkeimmista kohdista. Fidžillä sijaitseva Tomanivi on yhtä korkea kuin Haltin korkeus Suomen puolella, Puerto Ricon 1338 metriä korkeasta Cerro de Puntasta olisi menty ohi ja Britannian Ben Nevisin 1345 metrin korkeus olisi myös jäänyt taakse.
Haldičohkkan myötä ohi olisi menty vain Fidžin korkeimmasta kohdasta.
Joka tapauksessa Suomen korkein varsinainen tunturinhuippu pääsee melkein samoihin korkeuksiin kuin edellämainitut.
Kyseinen huippu on 1317 metriä korkea Ridnitšohkka. Se sijaitsee Haltilta nelisen kilometriä kaakkoon.
Tunturin pohjoissaamelainen nimi on Ritničohkka. Nimen suora suomennos on tykkylumihuippu, mikä on tavallaan hyvinkin kuvaava nimi.
Ridnitšohkkan itärinteellä sijaitsee Suomen ainoa pysyvä lumijääkenttä noin 1180–1270 metrin korkeudessa. 1900-luvun mittauksissa sen koko pysyi aina käytännössä samana, mutta kiihtyneen ilmastonmuutoksen aikana 2000-luvulla se on pienentynyt huomattavasti.
Lumijääkenttä on paksuimmillaan 6,2 metriä. Tunturin laelta on lisäksi mitattu ikiroutaa, jonka paksuus maassa on 1–1,9 metriä.
Tunturin eteläpuolella sijaitsee Ritnijávri, joka on yksi Suomen korkeimmalla sijaitsevista järvistä. Sen pinta on 987 metriä merenpinnan yläpuolella.
Ihmisen kädenjälki näkyy Ridnitšohkkalla myös. Tunturin laella on masto ja pieniä mökkejä, jotka toimivat viranomaisradioverkon tukiasemana.
Ridnitšohkkalle voi vaeltaa Kalottireittiä pitkin. Tunturin helppokulkuista länsirinnettä kulkee reitti Haltille. Ridnitšohkka on hieman lähempänä ihmisinfrastruktuuria kuin Halti, eli Suomen korkeimmalle huipulle pääsee sikälikin hieman helpommin kuin Suomen korkeimpaan kohtaan. Vaeltajasta riippuu, kumpaa kohdetta arvostaa enemmän.
Vaellusreitti lähtee Enontekiön Kilpisjärveltä. Vaelluksen voi aloittaa myös joltain vaihtoehtoiselta reitiltä Norjan puolelta.
Käsivarren erämaa-alueella saavat moottoriajoneuvoilla liikkua vain poronhoitajat ja viranomaiset. Kaupallinen lentoliikenne on tosin mahdollinen tapa kulkea kohteisiin helpohkosti, joskin kalliisti.
Enontekiöläiset voivat hankkia luvan ajoneuvoille muutamille vakiintuneille reiteille Metsähallitukselta. Lumisena aikana paikalliset voivat saada moottorikelkkaluvan koko alueelle ja ulkopaikkakuntalaiset merkityille reiteille. Paikallisen oppaan kanssa voi päästä koko alueella ennalta sovituille reiteille.