Orpon hallitus joutaa mennä
Keskusteluissa kokeneiden ja erilaisia näkemyksiä omaavien kanssa saa hyviä ajatuksia.
Yksi kuulemani viisaus on: kun vallanpitäjä alkaa elää omassa todellisuudessaan, se on menoa.
Mitä pidemmälle vaalikausi on edennyt, sitä enemmän pääministeri Orpo tuntuu erkaantuneen ihmisten arjesta.
Orpo sanoi jo puolitoista vuotta sitten pääministerin haastattelutunnilla, että taloudessa pahin on takana ja pian työpaikkoja tulee lisää.
Viime syyskuussa hän totesi eduskunnan suullisella kyselytunnilla, että talous on lähtenyt kasvuun ja työllisyyskehitys parempaan suuntaan.
Tänä keväänä Orpo on useaan otteeseen väittänyt työllisten määrän olevan nyt lähes sama kuin hallituksen aloittaessa.
Oikeasti asiat ovat menneet koko ajan huonompaan suuntaan. Suomi on luisunut lamaan ja Euroopan pahimpaan työttömyyteen. Työttömänä on yli 340 000 suomalaista.
Maahan piti tulla 100 000 työpaikkaa, mutta tulikin sata työtöntä lisää joka päivä.
Nuorten työttömyys, pitkäaikaistyöttömyys ja korkeasti koulutettujen työttömyys huitelevat hälyttävän korkealla. Työllisiä on kymmeniätuhansia vähemmän kuin hallituksen aloittaessa.
Näitä tosiasioita Orpo ei pääse pakoon. Ei myöskään sitä, että hallitus ottaa enemmän velkaa kuin mikään muu hallitus aiemmin.
Liike-elämän johtopaikoilla on käytössä periaate: tulos tai ulos. Sama periaate on sovitettavissa politiikkaan. Politiikkaa ja sen tekijöitä arvioidaan seurausten kautta.
Kun hallituksen talouspolitiikka on kaikin tavoin epäonnistunut eikä se saavuta mitään omista tavoitteistaan, hallitus joutaa mennä.
Siksi Keskusta ja muu oppositio tekivät välikysymyksen. Eduskunta keskusteli välikysymyksestä aiemmin tällä viikolla.
Hätkähdyttävää on, että Orpolla, muilla ministereillä ja hallituspuolueilla ylipäätään ei edelleenkään ole nöyryyttä tunnustaa tosiasioita. Ylimielisyyttä on senkin edestä.
Oli ällistyttävää, että pääministeri totesi välikysymyskeskustelussa hallituksen tehneen kaiken mahdollisen, mikä on omissa käsissä. Mikäli näin on, sitä suuremmalla syyllä hallituksen tulisi jättää paikkansa, ettei Suomen tarvitse odotella vuotta.
Suomi nousee, sanotaan.
Missä se näkyy? Ei ainakaan ihmisten arjessa. Rämpiminen lamassa ja työttömyydessä jatkuu. Samalla kodeissa ja työpaikoilla horjuu usko tulevaisuuteen.
Ihmisten ja yritysten luottamuksen hupeneminen on lopulta vakavinta. Talous on pitkälti myös henkimaailman asia.
Suomi tarvitsee suunnanmuutoksen. Yhä ilmeisempää on, että sen aikaansaaminen jää uudelle hallitukselle. Nyt jos koskaan vaaleilla on väliä.
Mitä Keskusta sitten tekisi toisin?
Kaikki kaikessa on työpaikat. Talous pitää saada kasvuun ja maahan tarvitaan lisää työpaikkoja. Ne ovat kestävin ratkaisu myös velkaan.
Työpaikat tulevat ennen muuta pieniin ja keskisuuriin yrityksiin koko maassa. Nopeimmin työpaikkoja voisi tulla pienimpiin yrityksiin.
Siksi Keskusta parantaisi näiden yritysten kasvu- ja työllistämismahdollisuuksia. Verottaisimme yritykseen sisään jätettävää tulosta vähemmän. Parantaisimme yrittäjävähennystä.
Toteuttaisimme investointihyvityksen myös pienemmille yrityksille. Palauttaisimme kotitalousvähennyksen ennalleen, mikä helpottaisi etenkin mikro- ja yksinyrittäjien tilannetta.
Helpottaisimme ensimmäisen työntekijän palkkaamista puolittamalla työnantajan sivukulut ensimmäiseksi vuodeksi. Takaisimme jokaiselle valmistuvalle nuorelle työpaikan nuorten takuutyöllä.
Tällaisia ratkaisuja nyt tarvitaan. Ratkaisuja, jotka tuovat työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa.