Ei viikkoa ilman uutta kohua
Petteri Orpon (kok.) pääministeriyden alkutaival on ollut poikkeuksellisen ohdakkeinen. Runsaan kuukauden istunut hallitus on kompuroinut kohusta toiseen.
Elinkeinoministeri Vilhelm Junnila (ps.) joutui eroamaan jo yhdentoista päivän jälkeen, kun julkisuuteen tuli tietoja hänen flirttailustaan äärioikeiston kanssa.
Sen jälkeen myrskyn silmään nousi valtiovarainministeri, perussuomalaisten puheenjohtaja Riikka Purra. Sosiaalisen median kätköistä kaivettiin esiin nimimerkki ”Riikan” rasistisia kirjoituksia Jussi Halla-ahon Scripta-blogissa.
Purra pyyteli anteeksi, mutta kohu ei laantunut. Oppositio olisi halunnut mitata hänen luottamuksensa, mutta puhemies Jussi Halla-aho (ps.) kieltäytyi kutsumasta eduskuntaa koolle kesken istuntotauon.
Ei kahta kolmannetta.
Helsingin Sanomat julkisti viime viikolla elinkeinoministeri Wille Rydmanin (ps.) tekstiviestejä silloiselle naisystävälleen vuonna 2016. Rydman käytti niissä vielä paljon härskimpää rasistista kieltä kuin Purra tai Junnila.
Käytettyjen sanojen perusteella Rydmanin erolle olisi painavammat perusteet kuin Junnilan lähdölle.
Tässä uusimmassa kohussa on kuitenkin monta ulottuvuutta.
Junnilan ja Purran tapauksessa kyse oli julkisista esiintymisistä tai kirjoituksista. Rydman ei tekstareitaan julkisesti jakanut.
Rydman onkin paheksunut voimakkaasti HS:n menettelyä. Lehti oli pannut asialle saman toimittajan, joka teki viime vuonna laajan jutun Rydmanin epäasiallisesta käytöksestä nuoria naisia kohtaan.
Lähdekin oli sama, Rydmanin entinen naisystävä. Tämä oli säilyttänyt vanhat tekstarit ja antoi ne nyt HS:n käyttöön ilmeisenä tarkoituksena vahingoittaa Rydmania.
Rydman teki viime vuonna rikosilmoituksen, jossa hän syytti Helsingin Sanomia kunnianloukkauksesta. Juttu ei ole edennyt vielä oikeuteen.
Käytettyjen sanojen perusteella Rydmanin erolle olisi painavammat perusteet kuin Junnilan lähdölle.
Päätoimittaja Laura Saarikoski on perustellut lehden menettelyä sillä, että kesken olevan rikosasian käsittely ei voi olla este käsitellä poliitikkojen tekemisiä.
Saarikosken perustelu on sinänsä hyvä. Ei voi olla niin, että poliitikko voisi tukkia jonkun toimittajan tai median suun tekemällä rikosilmoituksen.
Oikeusoppineiden mukaan HS ei syyllistynyt rikokseen julkaisemalla Rydmanin vanhoja tekstiviestejä. Saajalla oli lupa antaa ne julkisuuteen.
Olisi kuitenkin paikallaan, että asiaa arvioitaisiin myös journalismin pelisääntöjen valossa. Tehtävä sopii Julkisen sanan neuvostolle.
Kohujen yhteinen nimittäjä on, että niiden kohteena ovat olleet perussuomalaisten ministerit. Jokainen uusi kohu on lisännyt jännitteitä hallituksen sisällä, erityisesti perussuomalaisten ja RKP:n välillä.
Nytkin RKP on kaipaillut Rydmanilta anteeksipyyntöä. Sellaista hän ei ole esittänyt vaan vakuutellut vain sitoutumistaan hallituksen rasismia vastustavaan politiikkaan.
RKP:n sisälle on jo perustettu ryhmä, joka ajaa hallitusyhteistyön lopettamista perussuomalaisten kanssa.
Jos RKP todella lähtisi hallituksesta, maa ajautuisi poliittiseen umpikujaan. Kokoomuksen ja SDP:n yhteistyö näyttää mahdottomalta, eikä keskusta halua lähteä RKP:n tilalle hallitukseen.
Ainoaksi vaihtoehdoksi jäisi uusien vaalien järjestäminen. Siihen ei taas millään puolueella ole intoa.
Niinpä todennäköisintä on, että hallitus jatkaa kaikista kohuista huolimatta. Se olisi myös demokratian näkökulmasta paras ratkaisu.
Orpo rakensi hallituksensa vaalivoittajien varaan, ja sillä on oikeus toteuttaa ohjelmansa. Työn tuloksia arvioivat aikanaan äänestäjät vaaliuurnilla.