Kiitos jo etukäteen
Tässä yhtenä aamuna kauhistelin jo herätessäni, kuinka mahdottoman työmäärän joutuisin alkavan päivänä aikana painamaan.
Piti leikata nurmikko, laitella terassi kuntoon, värkätä pihamaa nätiksi, siistiä residenssimme sisätiloja ja illan puhteiksi vielä tehdä eräitä kirjallisia töitä.
No eipähän mitä. Keittelin siinä kahvit, lueskelin puhelimestani päivän lehdet – eli noudatin pinttyneitä rutiinejani.
Puolenkymmentä vipusta katsastettuani ja kolme mukillista maitokahvia juotuani tuumasin, jotta hätäkös tässä.
Varmasti selviäisin päiväni töistä, koska eivät ne enää sanomalehtisilmäilyn jälkeen niin mahdottomilta tuntuneetkaan.
Oikeastaan olin jopa hyvilläni, että selviäisin päivästä paikkojen sipistelyllä ja pienellä kirjoituspuuhalla.
Totesin nimittäin, jotta toisilla on vielä mahdottomampi to do -lista.
Nimittäin heillä, joiden pitäisi saada aikaan hallitus.
Noustappa nyt ensinnä virkaansa niinkin arvovaltaisen työhönottohaastattelun kuin kansanäänestyksen kautta.
Olen usein miettinyt syvällä kunnioituksella ihmisiä, jotka löytävät kutsumuksensa ja elämäntyönsä politiikasta.
Suurimmalla kunnioituksella ajattelen ilman muuta ministereitä. On siinä ihmisellä virka, on totisesti. Jo vain saa ministeri olla tässä maailmassa sekä aisana että jalaksena!
Noustappa nyt ensinnä virkaansa niinkin arvovaltaisen työhönottohaastattelun kuin kansanäänestyksen kautta. Mitenkä paljon siinä joutuukaan puhelemaan mukavia jo ennen vaaleja ja entäs sitten vaalien jälkeen.
Jos et pääse läpi, joudut selittelemään, miksi et puhunut tarpeeksi mukavia tai miksi uurnillakävijät eivät mukavia puheitasi ymmärtäneet. Ja jos pääset läpi, niin selittelemäänpä joudut silloinkin – nimittäin sitä, miksi puhuit niin mukavia ja minkä takia sanasi niin kirjaimellisesti otettiin.
Ministeripolo se tässä viimeksi mainitussa tilanteessa vasta selittelemään joutuukin, koska hän on yleensä saanut ääniä rutosti muita enemmän.
Jos hänen takanaan vielä on vaalivoittajapuolue, niin ei kun paranee. Silloin on hänen punottava kasaan tämä edellä mainittu paketti, jota hallitukseksi kutsutaan.
Siinä sitä on sarkaa yhdelle ihmiselle.
Päästäppä nyt kaikkia miellyttävään kontrahtiin samojen heppujen kanssa, joiden keralla olet ennen vaaleja vääntänyt vähän joka asiasta tenteissä, joiden pääsääntöinen tarkoitus on nimenomaan saada eri puolueiden edustajat vääntämään keskenään vähän joka asiasta.
On siinä semmoinen savotta, että helpompaa on valita paavi tai vahtia kopallinen nousevassa kiljuhumalassa päriseviä kirppuja.
Huh huh.
Pahimmassa tapauksessa joku politiikan toimittaja iskee ministerin lahkeeseen kiinni.
Vaan eihän se siihen lopu. Kun hallitus on kasassa, täytyy ministerien tarttua toimiinsa. On otettava kantaa, kierrettävä kansan parissa, pidettävä puheita ja aseteltava sanansa toisaalta yhtäältä hienosti, toisaalta edes jokseenkin kansantajuisesti.
Ennen muuta pitää tehdä budjetit ja päätökset eli suomeksi sanottuna leikata rahoja sieltä, mistä toiset eivät niitä soisi revittävän.
Siitä sitä sataa lietettä niskaan ja sen on oltava hirveä paikka ihmiselle, joka on varta vasten pyrkinyt päättäjäksi ajaakseen yhteisen kansan etua ja ollakseen edes useimmille mieleen.
Pahimmassa tapauksessa joku politiikan toimittaja iskee ministerin lahkeeseen kiinni ja kirjoittaa olemattomasta asiasta keljumaisia juttuja niin kauan, että ei siinä auta kuin jättää eronpyyntö paitsi puolueen edun, myös oman mielenrauhan tähden.
Kaltoinkohtelunsa sellaisen kohtalon kokeva ministeri saa usein oikaistua vasta muistelmissaan.
Oma lajinsa ovat he, jotka sinnittelevät jatkuvasta maalittamisesta huolimatta seuraaviin vaaleihin saakka ja osoittavat jatkamisen halua vielä silloinkin.
Mikä kumma on se voima, joka saa heidät sillä tavalla toimimaan? Ei se voi yksin hyvä palkka olla. Lie kutsumus, taipumus masokismiin vai niiden yhdistelmä.
Kiitoksen kipeys se ei voi olla. Sitä kun on ministerille harvoin tarjolla.
Ihan senkin takia kiitän tulevan hallituksen ministereitä jo etukäteen.
Kiitos. Tämän jälkeen tuleekin sitten enimmäkseen moitetta.
Kun alussa kuvaamani aamu ehti iltaan, olin tehnyt kaikki päivälle asettamani askareet ja vähän enemmänkin.
Pihamaasta tuli siisti, terassista mukava, huoneemme tuoksuivat puhtaille ja kirjoittamani tekstikin kelpasi tilaajalle.
Maata menin tyytyväisenä ja ennen unen tuloa siunasin itseni siitä, ettei minun tarvitsisi muodostaa hallitusta seuraavanakaan päivänä.
