Mikä on ennallistamisen hintalappu ja hyväksyttävyys?
On arvioitu, että Suomen metsien vientituloista voisi Euroopan unionin ennallistamisasetuksen myötä kadota jopa kaksi miljardia euroa vuodessa vuoteen 2050 asti.
Kaikki tietävät, ettei Suomella ole tällaiseen varaa, varsinkaan tässä taloudellisessa tilanteessa.
Ennallistamisessa on kyse maanomistajan oikeuksien lisäksi kansallisesta päätösvallasta omaan maahamme ja sen kestävään hyödyntämiseen. Siitä ei ole varaa antaa Euroopan unionille yhtään ylimääräistä päätösvaltaa, mieluiten ei lainkaan.
EU:n ennallistamisasetuksen valmisteluvaihe on Suomen ja suomalaisten maanomistajien kannalta yhtä merkittävä kuin itse EU‑päätös. Ellei peräti merkittävämpi.
Ennallistamisasetuksella Euroopan unioni tulee lisäämään valtaansa entistä syvemmälle Suomeen, suomalaiseen maanomistukseen ja sitä kautta omaisuuden suojaan.
Ennallistamisasetuksen toimeenpanon tärkeimmät elementit ovat sen kestävyys, oikeudenmukaisuus ja hyväksyttävyys. Näiden kaikkien on toteuduttava täysimääräisesti Suomessa.
Suomessa maanomistajat ovat tehneet sukupolvesta toiseen luonnon tilaa parantavia ja ylläpitäviä tekoja. Suurelta osin vapaaehtoisesti, mutta myös lisääntyneen sääntelyn myötä.
Vapaaehtoisuus on aina parempi tie kuin pakko, koska vapaaehtoisuus perustuu maanomistajan oikeuksien kunnioittamiseen sekä kannustimiin kepin sijasta.
Ennallistamisasetuksen toteutuksen tuleekin Suomessa perustua reaalipolitiikan periaatteelle.
Ennallistamisen reaalipolitiikka tunnistaa ja tunnustaa Suomen erityispiirteet ja ottaa huomioon maa‑ ja metsätaloudelle sekä yksityisille maanomistajille kohdistuvat vaikutukset täysimääräisesti.
Mikäli näin ei tehdä, ei hyväksyttävyyttä voidaan varmistaa, epäluottamus kasvaa eivätkä mitkään tavoitteet toteudu.
Ennallistamista ei pidä myöskään nähdä erillisenä toimenpiteenä muista luontoon liittyvistä kysymyksistä. Sen täytyy olla yhteensopiva luonnon monimuotoisuuden, vesien suojelun ja ilmastotoimien kanssa.
Samalla on aina ja kaikissa tilanteissa huolehdittava maa- ja metsätalouden toimintaedellytyksistä, mikä on välttämätöntä Suomen huoltovarmuuden ja kokonaisturvallisuuden kannalta.
Prosessi tulee jatkossa olemaan kovin köykäinen, kun suunnitelma menee valtioneuvoston päätöksenä komissiolle. Nyt on paikka eduskunnan linjata, miten pitkälle voidaan delegoida tämän tyyppistä lainsäädäntövaltaa valtioneuvostolle. Tämä on syytä ratkaista perustuslakivaliokunnassa.
Mitä pienemmästä sontaluukusta katsottuna ennallistamisen toimeenpano suunnitellaan, sitä huonompi sen lopputulos on. Kaikkien kannalta.