Hävittäjä, joka pystyi jopa pakittamaan – suomalaisten kadehtima Saab Viggen oli Ruotsin voimannäyte kylmän sodan taivaalla
Helmikuun 8. päivänä 1967 Ruotsin Linköpingissä kirjoitettiin pohjoismaista ilmailuhistoriaa. Saabin koelentäjä Erik Dahlström nosti ilmaan koneen, joka näytti aikansa mittapuulla poikkeukselliselta: leveä runko, deltasiipi ja pienet etusiivet ohjaamon edessä.
Kyseessä oli Saab 37 Viggen – hävittäjä, joka suunniteltiin puolustamaan puolueetonta Ruotsia yksin, tarvittaessa koko suurvaltapolitiikan puristuksessa. Suurvaltasotaan varauduttiin omilla ehdoilla korkeaan teknologiaan nojaten.
Ruotsin tavoitteena oli luoda asejärjestelmä, joka tekisi hyökkäyksen maahan liian kalliiksi mille tahansa suurvallalle. Viggen oli osa tätä ja konseptia, jossa yksi ja sama konetyyppi kykenisi eri versioina torjuntaan, rynnäkkötehtäviin ja tiedusteluun.
Nimi “Viggen” liitetään usein ukkoseen tai ukkosenjumala Torin vasarasta sinkoavaan salamaan, ja se sopi hyvin koneen rooliin nopeana iskijänä.
Sanalla on ruotsin kielessä useita sävyjä, mutta virallisesti se ei viittaa suoraan mihinkään tiettyyn mytologiseen hahmoon. Sana Viggen tarkoittaa ruotsiksi myös tukkasotkaa, joka nousee vedestä räjähtävän nopeasti.
Viggenin kehitys oli laaja kansallinen projekti, jota johti Saabin pääsuunnittelija Lennart Ljungström. Mukana oli myös ulkomaistaustaisia osaajia, kuten suomalainen lentokonesuunnittelija Aarne Lakomaa.
Lakomaa oli siirtynyt Ruotsiin toisen maailmansodan jälkeen ja teki pitkän uran Saabilla. Hän kuului niihin Saabilla vaikuttaneisiin suomalaisinsinööreihin, jotka kehittivät yhtiön aerodynamiikkaa ja rakenteita useissa projekteissa, Viggen mukaan lukien.
Yksi Viggenin tunnusmerkeistä oli canard-rakenne: pienet etusiivet, jotka paransivat hallittavuutta erityisesti hitailla nopeuksilla.
Canardit eli apusiivet sijoitettiin pääsiiven yläpuolelle ja etupuolelle siten, että niiden jättövirtaus paransi pääsiiven nostovoimaa kriittisissä vaiheissa. Tämä mahdollisti sen, että raskas kone pystyi lentämään vakaasti hyvin hitailla nopeuksilla ilman sakkausvaaraa.
Ruotsin puolustusdoktriinin mukaan koneiden piti kyetä toimimaan hajautetusti, myös maantietukikohdista. Viggen suunniteltiin nousemaan ja laskeutumaan lyhyiltä kiitoteiltä, ja sen moottoriin integroitu työntövoiman suunnanvaihtaja eli reverssi lyhensi merkittävästi laskumatkaa.
Kun perinteiset suihkuhävittäjät tarvitsivat kilometrien mittaisia kiitoteitä, Viggen iskeytyi metsätiehen ja pysähtyi alle 500 metrin matkalla. Reverssi oli poikkeuksellinen ratkaisu hävittäjässä; kolme hydraulisesti ohjattua luukkua käänsivät suihkuvirtauksen eteenpäin välittömästi laskutelineiden koskettaessa maata.
Järjestelmä oli niin tehokas, että Viggen pystyi jopa peruuttamaan omalla moottorillaan takaisin metsän suojaan piilotettuihin huoltokontteihin.
Viggen oli aikansa edistyneimpiä eurooppalaisia taistelukoneita myös avioniikan osalta. Sen CK 37 -tietokone yhdisti navigoinnin, asejärjestelmät ja lennonhallinnan tavalla, joka vähensi lentäjän kuormitusta.
Tietokone laski jatkuvasti optimaalista hyökkäysreittiä, polttoaineen kulutusta ja maalin sijaintia, mikä salli yhden lentäjän hoitaa tehtävät, joihin monissa muissa koneissa tarvittiin kaksi miehistön jäsentä.
Ohjaamoon tuotu heijastusnäyttö (HUD) oli osa samaa kehitystä: olennaiset tiedot voitiin pitää lentäjän näkökentässä ilman katseen siirtämistä mittaristoon. Vastaavat ratkaisut yleistyivät nopeasti myös muissa länsimaisissa hävittäjissä.
HUD oli kriittinen erityisesti matalalla ja kovaa lentäessä; Viggen-lentäjät harjoittelivat säännöllisesti lentämistä alle 20 metrin korkeudessa Itämeren pinnan yllä, missä pienikin virhe olisi ollut kohtalokas.
Kylmän sodan aikana Ruotsin ilmavoimat kohtasivat säännöllisesti vieraita koneita Itämeren yllä. Viggen osallistui näihin tunnistus- ja saattotehtäviin, mukaan lukien korkean lentokorkeuden tiedustelukoneet kuten Lockheed SR-71 Blackbird.
Vaikka Viggen kykeni haastamaan tällaisia koneita tietyissä tilanteissa, SR-71:n suorituskyky teki siitä käytännössä saavuttamattoman. Kohtaamiset olivatkin ennen kaikkea valvontaa ja läsnäolon osoittamista.
Tunnetaan kuitenkin tapauksia, joissa Viggenit saavuttivat tutkallaan kontakteja SR-71-koneeseen tämän kääntöpisteissä Itämeren yllä. Ruotsalaislentäjät harjoittelivat ”vastakkaiskurssihyökkäystä”, jossa he nousivat erittäin jyrkästi yläviistoon ja saivat lyhyen aikaikkunan, jonka aikana ohjuslukitus olisi voinut olla mahdollinen.
Tämä kertoi Viggenin tutkajärjestelmän ja tietokoneen poikkeuksellisesta tehosta aikana, jolloin Blackbirdiä pidettiin useimpien tutkien ulottumattomissa olevana aaveena.
Jos Pohjolan taivaalla olisi jouduttu tositaisteluun, Viggeniä vastassa olisi voinut olla Suomenkin kalustoon kuulunut MiG-21.
MiG-21 oli kevyt ja yksinkertainen torjuntahävittäjä, joka toimi usein maajohtoisessa järjestelmässä. Se oli nopea ja nousukykyinen, mutta koneen tutka oli rajallinen ja polttoainekuorma pieni. Viggen oli suurempi ja monimutkaisempi kokonaisuus, jossa korostuivat itsenäinen toiminta, kehittynyt tutka ja monipuolinen aseistus.
Viggenin torjuntaversio JA 37 varustettiin keskipitkän kantaman ohjuksilla, ja sen tutka mahdollisti kohteiden havaitsemisen myös maanpinnan taustaa vasten.
Toisaalta MiG-21:n pieni koko, hyvä kiihtyvyys ja yksinkertaisuus tekivät siitä edelleen vaarallisen vastustajan lähietäisyydellä. Kaartotaistelussa lopputulos olisi riippunut voimakkaasti tilanteesta ja lentäjistä, sillä molemmilla koneilla oli omat vahvuutensa.
1970-luvulla Viggen oli yksi vaihtoehto Suomen ilmavoimien tulevaisuutta pohdittaessa. Se olisi sopinut hyvin hajautettuun toimintamalliin, mutta käytännön realiteetit tulivat tielle.
Suomalaiset hävittäjät katselivat edistyksellistä Viggeniä hieman kaihoisasti ja kadehtien. Kone oli kuitenkin kallis hankkia ja käyttää, ja sen ylläpito olisi vaatinut merkittäviä investointeja. Samaan aikaan Neuvostoliitto tarjosi MiG-21bis -koneita osana taloudellista vaihtokauppaa, mikä teki niistä Suomelle houkuttelevan vaihtoehdon.
MiG-kaupoissa käytettiin bilateraalikaupan periaatetta: koneet maksettiin suomalaisilla kulutustavaroilla, rakennusprojekteilla ja laivoilla, mikä säästi kovaa valuuttaa. Lisäksi kansainvälinen tilanne ja teknologian vientirajoitukset vaikuttivat siihen, mitä vaihtoehtoja oli realistisesti saatavilla.
Viggenin moottori, Volvo RM8, oli muokattu versio amerikkalaisesta Pratt & Whitney JT8D -moottorista. Tämä tarkoitti, että Yhdysvalloilla oli merkittävä vaikutusvalta koneen vientiin.
Kylmän sodan kiristyessä Washingtonissa ei katsottu hyvällä huipputeknologian myyntiä maahan, jolla oli tiiviit suhteet Neuvostoliittoon. Pelättiin, että Viggenin avioniikan ja moottorin salaisuudet päätyisivät Moskovaan.
Ruotsalaiset eivät saaneet pettymyksekseen konetta kaupaksi minnekään, osin juuri USA:n väliintulojen vuoksi. Näin ollen myös poliittinen paine ja taloudellinen realismi ohjasivat Suomen valitsemaan MiGit ja kehittämään Draken-kalustoaan.
Viggenin kehitys ja käyttö eivät olleet ongelmattomia. Uusi teknologia, monimutkaiset järjestelmät ja korkeat suoritusvaatimukset näkyivät myös onnettomuuksina, erityisesti alkuvaiheessa.
1970-luvulla ja 1980-luvun alussa onnettomuustiheys oli huolestuttava. Rakenteellisia ongelmia esiintyi, mutta onnettomuudet johtuivat useiden tekijöiden yhdistelmästä, kuten moottorin häiriöistä, järjestelmien kehittymättömyydestä ja vaativasta matalalentoprofiilista.
Kuten monissa aikansa hävittäjissä, kehitystyö jatkui vielä pitkään käyttöönoton jälkeen. Ruotsalaiset insinöörit ja lentäjät oppivat kantapään kautta hallitsemaan uudenlaista voimaa.
Rakenteita vahvistettiin ja tietokoneohjelmistoja päivitettiin estämään lentäjää tekemästä koneelle vaarallisia liikkeitä. Tämä hienosäätö teki Viggenistä lopulta yhden aikansa turvallisimmista ja luotettavimmista suuren suorituskyvyn hävittäjistä, mutta hinta alkutaipaleen oppitunneista oli kova.
Viggen pysyi Ruotsin ilmavoimien käytössä 2000-luvun alkuvuosille saakka, kunnes sen korvasi Saab JAS 39 Gripen.
Aikanaan kone oli yksi kylmän sodan kunnianhimoisimmista eurooppalaisista hävittäjähankkeista ja Ruotsin itsenäisen puolustusteollisuuden kruununjalokivi, joka todisti naapureille ja suurvalloille, että Pohjolassa osattiin rakentaa maailmanluokan teknologiaa täysin omista lähtökohdista.
Viggen oli myös pelote, joka piti Itämeren tasapainoa yllä. Kone pakotti vastustajat ottamaan huomioon ruotsalaisen ilmavoiman kyvyn iskeä lujaa ja nopeasti mistä tahansa metsätien mutkasta.