Kippis
Entinen esimieheni, nyt jo edesmennyt paikallislehti Pitäjäläisen päätoimittaja Eero Iltanen opetti minulle pari tärkeää asiaa.
Ensimmäinen oli se, että aina on oltava varaa katsoa hyviä elokuvia.
Toinen se, että maailmasta löytyy heikoimmallakin hetkellä hyvä syy nautiskella lasillinen laadukasta viiniä.
Ensimmäistä neuvoa olen noudattanut useammin kuin toista, koska en ole oppinut viiniä juomaan. Ennemmin maistelen erilaisia oluita. Siksi olen ottanut vapauden soveltaa Eero-vainajan neuvoa enkä usko, että hän siitä pahoillaan olisi.
Huomenna minulla on teatterista vapaata. Kirjoittelen sen minkä jaksan, muuten pidän vapaata ja ajattelin jossain kohtaa napata ikeniini päivällä ostamani pienpanimo-oluen. Merkkiä tai valmistajaa en kerro, että ei livahda mainostamisen puolelle.
Semmoista tuossa vain iltamassa mietin, että minkä hyvän syyn kunniaksi kaljani joisin? En suin nyt vapaapäivän. Se olisi tylsää, mielikuvituksetonta ja tavanomaista.
Aloin etsiä internetistä kesäkuun 17. päivälle osuvia merkkitapauksia ja löysin hyvän syyn varsin äkkiä: Tällä päivämäärällä Vili Vesterinen ja Dallapé-orkesteri levyttivät tunnetuimman version Säkkijärven polkasta.
Vesterisen soittama Säkkijärven polkka on vähän mahottoman hyvä ralli. Mutta en minä sitä oluennautiskeluni aiheeksi yksinomaan siksi valinnut.
Varsinainen syy on se, että Säkkijärven polkka nosti mieleeni ajatusyhteyden Kyllikki Mäntylän Opri-näytelmään. Ohjastelen sitä kesäteatteriin kotikylilläni ja kuten moni muistaa, kertoo Opri karjalaisesta evakkomummosta, joka joutuu rauhan tultua kunnalliskodin asukkaaksi.
Meidän versiomme alkaa evakkokulkueella, joka astelee lavan poikki nyytteineen ja muine tavaravähineen.
Meillä on teatterissa mukana ilahduttavan paljon nuoria. Eräissä harjoituksissa yksi porukan junioreista, semmoinen alakouluikäinen tyttö, tuli luokseni ja kysyi, että mikä tämän kulkueen pointti on – mikä ylipäätään on evakko?
Selitin, että nämä kulkueessa marssivat harmaat hahmot joutuivat jättämään kotinsa, kun talvisota syttyi vuonna 1939. Tyttö katsoi minua pää kallellaan ja kysyi, että samalla tavallako ne lähtivät kuin ukrainalaiset nyt.
Sanoin näin olevan. Tyttö sanoi, että toivottavasti kukaan ei kohtele ukrainalaispakolaisia yhtä rumasti kuin näytelmämme ilkeimmät hahmot Opria.
Sanoin toivovani samaa.
Säkkijärven polkan levyttämisestä on aikaa kahdeksan vuosikymmentä. Suomalaisia evakoita elää keskuudessamme edelleen.
Heitä kiusattiin. He muistavat ryssittelyt ja kiusanteot.
Tänään kippistän sille, että tottahan kaikki aikuisetkin ihmiset ymmärtävät 2020-luvulla sen, minkä ymmärsi tämä kiusaamattomuutta teatterilla toivonut pieni lapsi.
Onhan ihmisen pitänyt yli kahdeksassa vuosikymmenessä viisastua.
Onhan?
Onhan?
Kippis.
