Kehittynyt drooni voi tunnistaa öljysäiliön – oliko Nesteen jalostamo vaarassa?
Viime perjantain vaaratiedote drooneista on jättänyt auki useita kysymyksiä. Miksi tilanteeseen reagoitiin niin voimakkaasti, vaikka yksikään drooni ei tiettävästi loukannut Suomen ilmatilaa?
Toukokuun alussa Latviaan putosi kaksi Venäjän puolelta tullutta droonia. Toinen drooneista vahingoitti neljää tyhjänä ollutta öljysäiliötä Rezeknen kaupungissa.
Puolustusvoimat puolestaan kertoi perjantaina ennen aamukuutta, että Suomeen suuntautuvien lennokkien odotettu kohdealue oli Helsingin ja Porvoon välinen alue. Siellä sijaitsee Suomen ainoa eli Nesteen öljynjalostamo.
Olisiko drooni, johon on ohjelmoitu kuvantunnistukseen öljysataman säiliöitä ja jonka navigointitietoja on häiritty, voinut korjata reittiään?
– Se on hyvä kysymys, eikä me tiedetä sitä ihan tarkkaan. Mutta se, mitä tapahtui toissa viikolla Latviassa, on herättänyt paljon keskustelua tai teorioita, että se voisi olla mahdollista, muun muassa droonien tunnistusjärjestelmiä valmistavan suomalaisen Sensofusionin tutkimusjohtaja Mikko Hyppönen vastaa STT:lle.
Hän painottaa kommentoivansa nimenomaan Latvian tapausta.
Hyppösen mukaan pitäisi olla aikamoinen tuuri, että drooni harhautuisi ja osuisi öljysäiliöön sattumalta.
– Öljysäiliöt ovat aika helposti tunnistettavia kuvien perusteella.
Hyppönen kertoo, että vähänkin kehittyneisiin drooneihin voi määritellä kohteen tarkat koordinaatit tai esimerkiksi tunnistuskuviksi öljysäiliöitä ja -jalostamoita.
– Kun puhutaan Suomenlahden kohteisiin hyökänneistä drooneista, niissä on navigaatiojärjestelmänä karttakoordinaattien kautta lentäminen. Kun drooni on perillä, se käyttää kohteen lopulliseen tunnistamiseen kuvatunnistusjärjestelmää, Hyppönen kertoo.
Hyppösen mukaan drooni toimii kuin risteilyohjus, jolla on tietty reitti. Kun lennokki esimerkiksi lentää Ukrainasta Suomenlahdelle, se todennäköisesti seuraa Venäjän ja Baltian maiden rajoja. Lentoreitti ei ole viivasuora, vaan lennokki pyrkii väistelemään esimerkiksi ilmatorjuntaa.
– Sitten kun se on perillä, alkaa viimeinen tarkka kohdistus kuvatunnistuksella. Droonille on syötetty esimerkiksi öljysäiliöiden ja -jalostamoiden kuvia, joita se tunnistaa ja pyrkii lentämään mahdollisimman tarkkaan.
Satelliittinavigaatio on yleisin pitkän matkan drooneissa käytetty navigointijärjestelmä. Järjestelmiä on neljä erilaista, joista GPS lienee tunnetuin.
– Näitä järjestelmiä voi häiritä tai spoofata (eli huijata tekeytymällä toiseksi).
Koska satelliitin radiosignaali tulee 20 000 kilometrin päästä, se on heikko ja siihen on Hyppösen mukaan aika helppo päästä väliin.
– Siihen voi lähettää päälle häirintäsignaalia. Tai sitten lähetetään väärää kellodataa, joka antaa tarkoituksella väärän paikkatiedon. Siitä seuraa se, että drooni luulee olevansa väärässä paikassa. Ja tämä on se, mitä Venäjä on tehnyt.
Hyppösen mukaan Venäjä on Ukrainan iskujen aikaan yrittänyt ohjata drooneja pois alueeltaan lähettämällä spoofaussignaalia, jonka mukaan droonit olisivat liian idässä tai kaakossa.
– Silloin nämä droonit korjaavat sijaintiaan enemmän länteen tai luoteeseen. Ei ole ihan selvää, onko tarkoituksena saada Ukrainan droonit lentämään enemmän Suomeen ja Baltiaan vai saada droonit lentämään pois Venäjältä.
Hyppönen korostaa, ettei droonissa ole lentäjää, joka lentäisi sitä kuin lentokonetta tai kuten esimerkiksi harrastajadroonia lennettäisiin.
– Droonityypistä riippuen joihinkin pystyy lähettämään matkan aikana komentoja, ja se tapahtuu yleensä matkapuhelinverkon kautta.
Droonin mukana saattaa olla useita eri maiden sim-kortteja, joihin voidaan mobiilidatayhteyden kautta päivittää tietoja.
– Eli kohdetta voi päivittää, tehtävän perua tai reitin muuttaa. Läheskään kaikissa drooneissa ei tällaista mahdollisuutta ole, mutta joissakin sellainen on.
Droonitorjuntayhtiössä työskentelevä Hyppönen sanoo, että droonit on vaikea tunnistaa, koska ne ovat pieniä ja lentävät matalalla. Esimerkiksi puiden latvoja hipovat droonit jäävät helposti tutkan katveeseen, koska ne voivat lentää tutkaan nähden horisontin alapuolella.
Siksi tarvitaan muita tunnistuskeinoja. Radiosensorit ovat hyviä, mikäli drooni lähettää videokuvaa.
– Jos se ei lähetä radioliikennettä, silloin pitää käyttää kameroita, vaikkapa infrapunakameroita.
Esimerkiksi pitkän matkan drooneissa on polttomoottori, joka tuottaa lämpöä.
– Sitten on vielä akustiset sensorit, jotka voivat kuulostaa alkeellisilta, mutta jokainen drooni pitää jonkinlaista ääntä. Niidenkin avulla voidaan saada aika tarkka paikka- ja aikatieto sekä yksilöinti.
Hyppösen mukaan Ukrainassa tehokkain Venäjän pitkän matkan droonien torjuntamuoto ovat olleet pienet ja halvat niin sanotut interceptor- eli torjuntadroonit, joilla lennetään päin Venäjän drooneja.