Kättä taskuun ehdokkaiden puolesta
Suomalaisessa poliittisessa kulttuurissa poliittiset lahjoitukset ovat harvinaisia. Yksityishenkilöt ja yritykset tukevat poliittisia puolueita tai ehdokkaita varsin nihkeästi.
Jos tukea annetaan, siitä ei haluta pitää suurta meteliä. Yritykset varovat leimautumasta minkään puolueen tukijaksi asiakkaiden menettämisen pelossa.
Ilman rahaa on vaikea päästä kansanedustajaksi tai kaupunginvaltuutetuksi suuressa kaupungissa. Sosiaalisen median aikakaudella se on toki mahdollista, mutta poikkeuksellista.
Poliittisten kampanjoiden hinnat eivät ole vuosien saatossa laskeneet – päinvastoin. Yhä useampi ehdokas joutuu sijoittamaan omia varojaan ja ottamaan lainaa edistääkseen omaa poliittista uraansa.
Jos taloudellista tukea ei ole tarjolla, läpimenomahdollisuudet ovat useimmiten seitinohuet.
Aina vaalikampanjaan käytetyt varat ja sille annettu aika ei kanna hedelmää – ei ainakaan heti. Tästä syystä ei ole ihme, että vaali-illan jälkeen joillekin rannalle jääneille iskee paha vaalikrapula. Käteen jää vain vaaleja varten otettu velka ja tyhjä tili.
Poliittisten liikkeiden ja ehdokkaiden tukeminen ei pitäisi olla Suomessakaan kirosana. Demokratian toimivuuden kannalta on tärkeää, että tukea annetaan ja sitä uskalletaan pyytää.
Euro- ja presidentinvaaleissa vaalipiirinä on koko maa. Näissä vaaleissa menestyminen ilman uskottavaa vaalibudjettia on vielä hankalampaa.
Vaikka puolueet tukevat näissä vaaleissa ehdokkaitaan usein myös taloudellisesti, oma varainhankinta on elintärkeää. Näkyvyyttä ja uskottavuutta on vaikea saada riittävästi ilman kohtuullista vaalibudjettia.
Yhdysvalloissa presidentiksi pyrkivät uivat rahassa. Tuen määrä yksittäiselle ehdokkaalle voi olla jopa satoja miljoonia tai jopa yli miljardi dollaria. Vaalirahaa ehdokkaat saavat niin yrityksiltä kuin tavallisilta kansalaisilta. Yksittäiset lahjoitussummat voivat olla todella suuria.
Poliittisten liikkeiden ja ehdokkaiden tukeminen ei pitäisi olla Suomessakaan kirosana. Demokratian toimivuuden kannalta on tärkeää, että tukea annetaan ja sitä uskalletaan pyytää.
Tärkeintä on, että vaalirahoituksen pelisäännöistä pidetään tiukasti kiinni.
Presidentinvaalit tuovat ehdokkaille runsaasti julkisuutta. Ehdokkaat tulevat tutuiksi median ja somen suosiollisella myötävaikutuksella. Mediajulkisuudesta huolimatta ehdokkaat ja heidän tukijoukkonsa tarvitsevat taloudellista tukea kampanjointinsa tueksi.
Kansan kiinnostus presidentinvaaleja kohtaan on aina ollut suurta. Äänestysprosentti on presidentinvaaleissa kohonnut aina selvästi muita vaaleja korkeammalle.
Kilpailutilanne on poikkeuksellisen tasainen. Vähintään neljällä ehdokkaalla on realistiset mahdollisuudet voittaa vaalit. Ankara kilpailutilanne yleensä nostaa äänestysinnokkuutta.
Voisiko vuoden 2024 presidentinvaalit olla myös ensimmäinen kerta, kun kansa äänestää oman ehdokkaansa puolesta myös omalla lompakollaan?
Yksi yllättävä avaus on tällä saralla jo nähty. Ex-ministeri Kimmo Tiilikainen haastoi Suomenmaan mielipidekirjoituksessa keskustan entiset ministerit, valtiosihteerit ja erityissavustajat osallistumaan Olli Rehnin presidenttikampanjaan tuntuvalla taloudellisella summalla.
Mielenkiintoista onkin nähdä, kannustaako Tiilikaisen aloite myös muiden ehdokkaiden kampanjatiimejä tarttumaan vastaavanlaisiin keräyksiin.