Takaisin luontoon
Tämän ikäinen muistaa vielä hyvin 1960-luvun lopun ja 1970-luvun alun poliittisen kuohunnan. Silloin todellisuuspohjaisella realismilla ei ollut sijaa majatalossa, vaan ihan oikeustoimikelpoisiksi luokiteltavia kansalaisia hurahti hurmoksen vietäväksi. Pahimmillaan se johti henkiseen väkivaltaan ja syrjimiseen erilaisissa organisaatioissa.
Todellisuuden valjettua, moni palasi hiiren hiljaa häntä koipien välissä omiensa pariin, mutta vain harva on ollut niin rohkea, että on pyytänyt anteeksi. Tarkoitus ei ole jälkiviisaana lällättää, sillä erehtyminen on inhimillistä, mutta ei oppi ja kokemus ainakaan selväpäisenä ojaan kaada. Historiansa on hyvä tuntea.
Näissä melskeissä silloiset kaupunkilaisnuoret lähtivät valtaaman vanhaa, kun taas maalaiset ryntäsivät parantamaan kansanterveyttä.
Jälkikäteen on mahdollista arvioida aktiviteettien tuloksia. Valtaajillakin on potentiaalinsa demokratian kehittämisessä ja tasa-arvon edistämisessä, mutta kansanterveydessä tulokset ovat konkreettisemmin mitattavissa.
Reilussa viidessäkymmenessä vuodessa suomalainen mies on saanut vähintään 14 ja nainen 10 vuotta lisää elinikää, työikäisten sepelvaltimotautikuolleisuus on vähentynyt yli 80 % ja kuolleisuus puolittunut samalla, kun yli 65-vuotiaiden kuolleisuus on lähes kaksinkertaistunut. Savolainen toteaisi tähän, että se kokonaiskuolleisuus tuppaa kuitenkin olemaan 100 % ja yksi nokkoo kohti. Tuota ei ihminen muuta.
Ei todellakaan kaikki ollut ennen paremmin kuin nyt, mutta mielestäni muutamat asiat olivat. Yhteisöllisyys, heikommista huolehtiminen sekä luonnon lakien ja perusasioiden ymmärtäminen olivat.
Maasta olemme tulleet, maa meidät elättää ja viimein kätkee poveensa. Sen peruja seuraan edelleenkin sen paremmin tiedostamatta, tuleeko alkukesästä hallaöitä, sataako riittävästi ja minkälaiset ovat heinäpoudat ja puintikelit. Tämä kaikki siitä huolimatta, että klassisen maanviljelyn harrastaminen jäi minulta poikavuosiin.
En pelkästään toivo vaan myös haluan, että keskustapuolueessamme palautetaan kansanterveyden edistäminen kunniaan.
Elämisen edellytysten ymmärtäminen on mitä syvimmin alkiolaisuutta, maalaisliittolaisuutta ja nykyistä keskustalaisuutta. Siihen kuuluu lapsuuden ja ydinperheen tukeminen, ystävät, yhteisöllisyys, parisuhteet ja yhteisön moninaiset tukipilarit. Kaikki nämä ovat ohentuneet viimeisinä vuosikymmeninä, mikä näkyy moninaisena pahoinvointina etenkin lasten ja nuorten mutta myös iäkkäiden keskuudessa ja peruskoulussammekin.
En pelkästään toivo vaan myös haluan, että keskustapuolueessamme palautetaan kansanterveyden edistäminen kunniaan. Olen saanut siitä mieluisia viestejä vieläpä niin, että suorastaan toivo asetetaan meihin. Katsotaan, että se sopii parhaiten juuri Suomen Keskustan agendaan.
En voi olla tästä enempää samaa mieltä. On kunnia-asiamme panna tämä toimeksi.