Näkökulma: Hyvinvointialueiden ahdinko ajaa Petteri Orpon oikeistohallituksen puun ja kuoren väliin
Jos vasta reilun kolmen kuukauden ikään ehtinyt Petteri Orpon (kok.) oikeistohallitus tuntuu kuin vanhoihin nahkoihin syntyneeltä, ei se taida olla mikään ihme.
Vaikka hallitus on elpynyt kesän natsi- ja rasismikahakoista, sen politiikasta on puhuttu enemmän, suuremmin kirjaimin ja desibelein kuin minkään hallituksen pitkiin aikoihin.
Kovat leikkaukset sosiaaliturvaan, sote-palveluihin ja työttömyysturvaan eivät enää budjettiriihen yhteydessä yllättäneet, sen sijaan massiivinen velanotto jossain määrin kyllä.
Budjetin katteeksi velkaa otetaan ensi vuonna peräti 11,5 miljardia euroa, ja koko vaalikauden aikana Suomeen velkataakka kasvaa lähes 50 miljardilla eurolla. Edes edellinen hallitus ei pystynyt samaan, vaikka se joutui komentamaan Valtiokonttorin massiiviseen velanottoon pandemian ja Ukrainan sodan vuoksi.
Valtionvelan korkojen nousulle ja peritylle velalle Orpon hallitus ei tietenkään mahda mitään. Hallitus on kuitenkin osoitellut jatkuvasti syylliseksi edeltäjäänsä, jonka massiivisia korona- ja sotamateriaalilaskuja nykyiset hallituspuolueet ovat olleet itse kuittaamassa.
Viestinnässäänkin hallitus tuntuu kompuroivan tämän tästä. Budjettiriihen yhteydessä kipeät leikkauspäätökset jäivät kertomatta, mikä näytti ulospäin tahalliselta ja kömpelöltä sumutusyritykseltä.
Pelisilmänsä päällä oikeistohallitus on istunut myös tehdessään rikkaita ja keskituloisia suosivia veropäätöksiä samalla, kun heikoimmassa asemassa olevia kuritetaan kovin leikkauksin. Tästä käänteisen Robin Hoodin leimasta Orpon porukka tuskin pääsee irti koko vaalikaudella, vaikka se tekisi mitä.
Velkataakan lisäksi hallitus on saanut jättimäisen virtahevon olohuoneeseensa sote-palveluista, joihin se on haluton pumppaamaan lisää rahaa huutavasta tarpeesta huolimatta. Edellisen hallituksen syyttely kalliista ”hallintohimmeleistä” ei pitkään kanna, kun kansalaiset tuskastuvat hoitojonoihin ja palvelujen leikkaamiseen.
Myöhemmin syksyllä oppositio esittelee omat varjobudjettinsa. Velkaantumisen pysäyttämiseen ihmelääkettä ei ole kellään, mutta sen sijaan hallituksen vetämän linjan epäoikeudenmukaisuus tehdään selväksi räikeimmin kaapista löytyvin värein.
Yhteenotto ammattiyhdistysliikkeen kanssa on oma lukunsa. Konfliktista on nähty vasta alkutahdit, eikä kumpikaan osapuoli voi tällä tietoa perääntyä asemistaan kasvojaan menettämättä.
Jos veikata pitää, niin joulun alla maa voi olla enemmän tai vähemmän sekaisin hankalien poliittisten työtaistelujen vuoksi.
Vastassaan Orpon oikeistohallituksella on eduskunnassa nyt vahva, joskaan ei kaikissa asioissa aivan yhtenäinen oppositio.
Toiseksi suurin oppositioryhmä keskusta alleviivasi pesäeroa vasemmisto-oppositioon, kun se ei kelpuuttanut sote-välikysymykseensä mukaan edellisen vaalikauden hallituskumppaneita. Sen sijaan ”samanhenkinen” yhden kansanedustajan oppositioryhmä, Harry Harkimon Liike Nyt kelpasi kaveriksi.
Keskustan menettely on hieman poikkeuksellinen, sillä yleensä oppositiossakin pyritään mahdollisimman leveän hallituksenvastaisen rintaman kokoamiseen.
Sillä, kenen nimi välikysymyspaperissa on alla ja kenen ei, on melko vähän käytännön merkitystä. SDP:lle keskustan välikysymys olisi kelvannut muitta mutkitta.
Keskustan menettelyn taustalla onkin pikemminkin tarve profiloitua kuin ideologinen eripura oppositiopolitiikan tyylilajista tai sisällöstä. Keskustan kannalta olennaisinta on, että puolueen kansanedustajamäärä riittää välikysymysten tekoon omin päin, eikä asiassa olla muiden puolueiden armoilla.
Käytännössä oppositio tehnee yhteistyötä useimmissa asioissa, ja ministeriaitiossa ja kyselytuntien kotikatsomoissa opposition leirijaolla on tuskin mitään merkitystä.
Aatteellinen jakolinja vasemmistolaisen ja ei-vasemmistolaisen opposition välillä saattaa tulla näkyviin lähinnä joissakin hallituksen työmarkkinoille ajamissa rakenteellisissa uudistuksissa, tuskin juuri muuten.
Opposition voimin Orpon hallitus ei kaadu, eikä kaataminen tällä hetkellä oppositiopuolueita kiinnostakaan. Uudet vaalit tulevat kyllä aikanaan, ja niitä ennen lähihistorian epäsuosituimmasta hallituksesta kannattaa repiä poliittinen hyöty irti.