Lukijalta: Pidämmekö olemassaolomme mahdollisuutta itsestäänselvyytenä?

Tiedämme, että emme saisi kuluttaa niin paljon kun nyt kulutamme. Tiedämme myös, että emme saisi roskata ympäristöämme, mutta silti me roskaamme. Maapallomme ei enää kestä liiallista kuluttamistamme. 

Kysyin kerran eräältä nuorelta hänen kulutustottumuksiaan. Hän vastasi: ”kun ne kiinalaisetkin kuluttaa”. Niinhän se on. Ei minun tarvitse välittää omasta tavastani elää, kun eivät muutkaan välitä. Mitäpä jos meistä jokainen ajattelisi vain omia kulutusvalintojaan?

Me emme voi vaikuttaa siihen, miten ihmiset muualla maailmassa käyttäytyvät. Mutta jos me kaikki yhteistuumin päättäisimme lakata ostamasta kiinalaisia tuotteita, niin eivät he niitä meille enää myisi. Kaikkien meidän ostovalinnoillamme kun on vaikutusta.

Mieti seuraavan kerran, kun ostat jotain tuotetta, tarvitsetko sitä todella. Jokainen ostamatta jätetty tavara lisää luonnon hyvinvointia. Me emme tarvitse kaikkea sitä materiaa, mitä meille tuotetaan.

Me tarvitsemme puhdasta vettä, joka sammuttaa janomme. Me tarvitsemme maata, joka meidät ruokkii, me tarvitsemme ilmaa, jotta voimme hengittää. Mutta tavaroita me emme tarvitse, sillä osa niistä päätyy lopulta jätteeksi, jota meille syntyy yhä liikaa.

Sinä voit vaikuttaa jätteiden syntyyn omilla valinnoillasi. Yksistään kierrätys ei meitä pelasta. 

Birgitta Wulf
Salo


Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/