Nuorten usko tulevaan on palautettava
Erään nuoren piti valmistua sairaanhoitajaksi tänä keväänä. Opinnot olivat lähes valmiit ja halu siirtyä työelämään vahva. Hän oli opiskellut ahkerasti ja suorittanut kurssit, mutta silti valmistuminen jäi odottamaan itseään. Syynä oli se, ettei harjoittelupaikkaa löytynyt.
Tämä nuori ei ole poikkeus. Hän on osa kasvavaa joukkoa suomalaisia nuoria. Harjoittelupaikkoja ei löydy, kesätyöpaikkojen määrä vähenee ja valmistumisen jälkeen vastassa on yhä useammalla työttömyys.
Nuorisotyöttömyys on noussut sietämättömälle tasolle. Uusien tilastojen mukaan 76 000 alle 30-vuotiasta on vailla työtä. Ja alle 25-vuotiaista jo noin joka viides on työttömänä. Siksi keskusta tekee välikysymyksen nuorten työttömyydestä ja tulevaisuuden uskosta.
Moni nuori tekee kaiken sen, mitä yhteiskunta on vuosien ajan kannustanut tekemään. Opiskellaan, kouluttaudutaan, hankitaan osaamista ja rakennetaan valmiuksia työelämää varten.
Silti liian moni kohtaa tilanteen, jossa ahkeruus ei riitä avaamaan ovia. Työhakemuksia lähetetään kymmeniä, joskus jopa satoja. Useimmiten vastaukseksi saa hiljaisuuden.
Työttömyys on nuorille epävarmuutta, joka ulottuu kaikkiin elämän osa-alueisiin. Se on lykkääntyviä suunnitelmia, vaikeuksia itsenäistyä, huolta toimeentulosta ja kasvavaa tunnetta siitä, ettei omiin mahdollisuuksiin voi enää luottaa.
Kun tulevaisuutta ei pysty suunnittelemaan kuukautta pidemmälle, on vaikea tehdä suuria päätöksiä esimerkiksi asumisesta tai perheen perustamisesta.
Pääministeri Petteri Orpon hallituksen aikana nuorten epävarmuus on kasvanut. Samalla kun lapsiperheiden toimeentuloa on heikennetty ja palveluista säästetty, yhä useampi nuori kokee jäävänsä yksin tilanteessa, jossa tukea tarvittaisiin kaikkein eniten.
Siksi nuorille on luotava aitoja mahdollisuuksia päästä kiinni työelämään. Esitämme nuorten takuutyötä, jotta jokaiselle nuorelle voidaan tarjota työpaikka kohtuullisessa ajassa valmistumisen jälkeen.
Takuutyöllä tuettaisiin työllistymistä, ei työttömyyttä. Nuoren olisi siis mahdollista käyttää työttömyysturvansa työllistymiseen. Työelämään kiinnittyminen ei saa jäädä kiinni siitä, ettei ensimmäistä mahdollisuutta koskaan tule.
Monessa suomalaisessa kodissa kannetaan nyt huolta. Vanhemmat miettivät, miten heidän lapsensa pärjäävät. Isovanhemmat seuraavat vierestä sukupolvea, joka joutuu aloittamaan aikuisuutensa epävarmemmista lähtökohdista kuin vuosikymmeniin. Nuori miettii, löytyykö töitä. Vanhempi miettii, miten auttaa. Huoli yhdistää useampia sukupolvia.
Huolestuttavinta on se, että kyse ei ole vain tämän päivän ongelmasta. Jokainen pitkittynyt työttömyysjakso, jokainen viivästynyt valmistuminen ja jokainen menetetty mahdollisuus kasvattaa riskiä syrjäytymisestä ja heikentää uskoa omaan tulevaisuuteen.
Kun nuori menettää luottamuksensa siihen, että ahkeruudella ja yrittämisellä voi rakentaa hyvän elämän, menetämme paljon enemmän kuin yhden työntekijän. Menetämme osaamista, luottamusta ja toivoa.
Suomen vahvuus on aina ollut siinä, että jokaisella on ollut mahdollisuus ponnistaa eteenpäin taustastaan riippumatta. Nyt tämä lupaus horjuu. Yhä useampi nuori kokee, että mahdollisuudet kasaantuvat harvoille ja että oma tulevaisuus riippuu enemmän sattumasta kuin omasta ahkeruudesta.
Siksi nuorten tilanteesta ei pidä puhua vain tilastoina tai talouslukuina. Kyse on ihmisistä. Jokaisella nuorella pitäisi olla oikeus uskoa siihen, että koulutus johtaa työhön, työnteko parempaan tulevaisuuteen ja että yhteiskunta seisoo rinnalla silloin, kun elämä ei kulje suunnitelmien mukaan.
Suomen suunta voidaan vielä muuttaa. Yhteiskuntamme yksi tärkeimmistä tehtävistä on varmistaa, ettei yksikään nuori jää odottamaan tulevaisuuttaan suljetun oven taakse.