Menestys eduskuntavaaleissa vaatii rohkeutta ja riskienottoa
Minulle lankesi vaikea tehtävä kirjoittaa Suomenmaan Puheenvuoro heti 120-vuotisjuhlapuoluekokouksen jälkeen. Mukavuusalueella pysyminen houkuttelee, koska ”pulinat pois”- ja ”demokratia on puhunut” -astalot ovat uhkaamassa.
Toivotan sydämestäni onnea sekä tehtävissään jatkavalle johdolle että uudelle varapuheenjohtajalle, Markku Siposelle, ja uskon, että yhteistyöstämme tulee hedelmällistä.
Ja kuitenkin: olen pettynyt, että hienoa työtä tehnyt varapuheenjohtaja Hilkka Kemppi ei saanut viisihenkiseen – ja täsmällisemmin kuusihenkiseen, kun eduskuntaryhmän puheenjohtaja Antti Kurvinen lasketaan mukaan – puoluejohtoon edes toista naista. Valinnan varaa ja osaamistahan oli tarjolla.
Mutta tästä jatketaan, ja nyt pitää skarpata eduskuntavaalien lähestyessä. Mukavuusalueelta on uskallettava hypätä pois. Menestys eduskuntavaaleissa vaatii rohkeutta, riskienottoa ja räväkkyyttä.
Johdon on annettava tukensa sille ja näytettävä mallia siinä, että puolue sallii erilaisia, jopa johtoa haastavia näkemyksiä. Siten osoitamme, että koemme eriäänisyyden strategisena menestystekijänä.
Lyömäase, johon itse toistuvasti törmään, on, että sukupuolella ei ole väliä. Eihän sillä itseisarvoisesti olekaan, mutta se ei saa johtaa poissulkemiseen tai näkymättömäksi tekemiseen.
Ehdokasasettelu on vielä kesken useissa piireissä. On oltava myös puoluejohdon asia, että ehdokasasettelu tarjoaa mahdollisimman laajalle kansalaisryhmälle samastumispintaa.
Kunnioitan yhdistysautonomiaa, mutta johdon tehtävä on vaikuttaa rakentavasti ja kaikin käytettävissä olevin keinoin siihen, että ehdokastarjonnan kautta tavoitamme myös liikkuvien äänestäjien joukon, joka etsii poliittista kotiaan ja antaa tukensa ensisijaisesti henkilölle.
Tällaisia äänestäjiä on selvitysten mukaan erityisesti naisten joukossa entistä enemmän.
Aihe, joka tuli monissa puoluekokouksessa käydyissä käytäväkeskusteluissa esille, on, että keskustaan on asettunut taloksi – kenties useiden heikosti menneiden vaalien johdosta – loukkaantumisen pelon kulttuuri.
Pahimmillaan tämä johtaa siihen, että pysytellään aiheissa, joihin on turvallista nojautua ja joihin enemmistö jo ”uskossa olevista” takuuvarmasti yhtyy. Mutta vaalivoittoon vaaditaan rohkeutta ja riskienottoa.
Uutta ajattelua syntyy, kun uskaltaa hypätä pois samanmielisten kuplasta ja katsoa asioita ulkopuolisen silmin. On tosiasia, että Hakaniemen torilla alkiolaisuuden viljelemisellä ei pitkälle pötkitä.
Toistan ajatuksen, jonka hieman toisin sanoin ilmaisin puoluekokouspuheessani. Viimeaikaisten tutkimusten mukaan keskusta miellyttää monia. Miellyttävyydestä on kuitenkin matkaa vetovoimaan ja sitoutumiseen.
Vetovoimassa on jo intohimoa mukana aimo annos mutta paljon epävarmuustekijöitä. Parhaassa tapauksessa se on hyppäys, jota eduskuntavaalimenestykseen tarvitaan.