Ennätys, joka jäi ikuiseksi – DDR-jätti sinkosi keihäänsä sadan metrin ja urheiluhistorian tuolle puolen
Tiivistelmä
- DDR:n Uwe Hohn heitti 104,80 metriä heinäkuussa 1984, rikkoi maailmanennätyksen yli viidellä metrillä ja ylitti maagisen 100 metrin rajan ensimmäisenä ihmisenä.
- Hohnin heitto johti keihäsmallin muutokseen, joka laski keihään lentomatkaa ja helpotti mittaamista.
- Vaikka Hohn teki historiaa, hän ei kilpaillut 1984 olympialaisissa boikotin vuoksi.
- Hohn loukkaantui vakavasti vuonna 1986 ja lopetti uransa vain 25-vuotiaana.
- Hohn valmensi myöhemmin intialaista Neeraj Chopraa, joka voitti olympiakultaa Tokiossa 2021.
Heinäkuun 20. päivänä 1984 Friedrich-Ludwig-Jahn-Sportparkissa Itä-Berliinissä ilma oli lämmin ja stadionilla puhalsi lievä, heittäjille suotuisa vastatuuli.
Vain 22-vuotias lähes kaksimetrinen ja 115-kiloinen keihäänheittäjä Uwe Hohn astui heittopaikalle, otti 18 askeleen vauhdin ja linkosi 800-grammaisen hopeanharmaan alumiinikeihään ilmaan valtavalla voimalla.
Keihäs nousi ihanteellisessa kulmassa korkealle, sai vastatuulesta nostetta ja jatkoi matkaansa aina stadionin nurmikentän toiseen päähän saakka.
Kun keihäs vihdoin laskeutui, syntyi hetkellinen hämmennys. Stadionin sähköistä tulostaulua ei ollut suunniteltu näyttämään kolminumeroisia tuloksia.
Itäsaksalainen ymmärsi heti tehneensä poikkeuksellisen pitkän heiton. Hän nosti kätensä tuuletukseen jo muutama sekunti suorituksen jälkeen.
Yleisö ja toimitsijat tajusivat nopeasti, mitä oli tapahtunut: Hohn oli heittänyt käsittämättömät 104,80 metriä. Hän oli rikkonut yhdysvaltalaisen Tom Petranoffin entisen maailmanennätyksen (99,72 m) yli viidellä metrillä ja ylittänyt maagisen 100 metrin rajan ensimmäisenä – ja historian ainoana – ihmisenä.
Katsomossa repesi riemu, mutta kentällä heräsi myös huoli. Keihäs oli pudonnut vain metrejä ennen juoksurataa, lähelle aluetta, jossa muut urheilijat valmistautuivat omiin kilpailuihinsa. Yhä pidemmät heitot herättivät vakavia turvallisuushuolia ja pakottivat pohtimaan kenttien riittävyyttä tulevaisuudessa.
Kansainvälinen yleisurheiluliitto (IAAF) oli pohtinut sääntömuutoksia jo aiemminkin, mutta Hohnin hirmuheitto vauhditti ja käytännössä sinetöi jo valmistelussa olleen uudistuksen. Ongelmana oli silloinen keihäsmalli, niin sanottu liitokeihäs. Se liiti pitkään ja laskeutui usein maahan lappeelleen jättämättä selvää jälkeä nurmikkoon. Tämä aiheutti jatkuvia pulmia mittauksissa.
Seurauksena miesten keihäsmallia muutettiin virallisesti 1. huhtikuuta 1986. Keihään painopistettä siirrettiin neljä senttimetriä eteenpäin, mikä teki sen lentoradasta aerodynaamisesti epäedullisemman.
Uudistuksen vaikutukset olivat selvät. Keihään lentorata muuttui jyrkemmäksi ja heittomatkat lyhenivät välittömästi noin 10–15 metriä. Samalla keihäät alkoivat pudota maahan aiempaa varmemmin kärki edellä, mikä helpotti mittaamista.
Vaikka Hohn teki heitollaan historiaa, vuosi 1984 oli hänelle myös uransa suurin pettymys. Elämänsä parhaassa kunnossa ollut heittäjä ei koskaan päässyt kilpailemaan olympiakullasta, koska Itä-Saksa boikotoi muun itäblokin mukana Los Angelesin vuoden 1984 olympialaisia vastavetona lännen neljä vuotta aiemmin toteuttamalle Moskovan olympialaisten boikotille.
Hohn joutui tyytymään korvaaviin Ystävyyden kisoihin Moskovassa, jotka hän voitti tuloksella 94,44 metriä. Se oli yli seitsemän metriä pidempi heitto kuin Los Angelesissa olympiakultaa voittaneen Suomen Arto Härkösen voittotulos 86,76 metriä.
Monien arvioiden mukaan Hohn olisi ollut olympialaisten keihäsfinaalissa aivan omassa luokassaan.
Itäsaksalaisen uran loppu oli synkkä. Vuonna 1986 Hohn loukkaantui vakavasti painonnostoharjoituksissa. Epäonnistuneiden leikkausten ja hermovaurioiden jälkeen hän joutui lopettamaan uransa ennenaikaisesti vuonna 1987 vain 25-vuotiaana. Hohn ei koskaan päässyt kunnolla testaamaan, miten pitkälle uusi keihäsmalli olisi hänen käsistään lentänyt.
Uran jälkeen Hohnin maineen ylle laskeutui myös DDR-urheilun synkkä varjo. Berliinin muurin murtumisen jälkeen paljastuneet arkistot osoittivat, että hän oli osa valtion organisoitua dopingjärjestelmää.
DDR:n dopingarkistojen mukaan Hohnille annettiin vuonna 1985 huomattavia määriä Oral-Turinabol -nimistä anabolista steroidia. Hohn on tämän vuoksi myöhemmin vältellyt julkisuutta eikä ole juuri halunnut puhua historiallisesta heitostaan saksalaismedioille.
Koska vanhan mallisen keihään ennätykset jäädytettiin sääntömuutoksen myötä, Hohnin 104,80 metriä jäi historiankirjoihin ikuisena maailmanennätyksenä, jota ei voi enää virallisesti rikkoa.
Uudella keihäsmallilla kukaan ei ole tähän päivään mennessä ylittänyt 100 metrin rajaa. Lähimmäksi on päässyt tšekkiläinen Jan Zelezný, jonka vuonna 1996 heittämä nykyinen maailmanennätys on 98,48 metriä. Vuonna 2020 myös saksalainen Johannes Vetter hätyytteli haamurajaa tuloksellaan 97,76 metriä.
Sääntömuutosten ja Železnýn ennätysten välissä nähtiin kuitenkin myös suomalaista urheiluhistoriaa, joka pakotti yleisurheilupäättäjät jälleen reagoimaan. Vuonna 1991 Seppo Räty heitti Punkalaitumella niin sanotulla rypyläkeihäällä peräti 96,96 metriä.
Rädyn hurja kaari oli herättää samanlaista huolta kuin Hohnin heitto seitsemän vuotta aiemmin. IAAF katsoi rypyläpintaisen keihäsmallin palauttavan osan niistä liito-ominaisuuksista, joita vuoden 1986 uudistuksella oli pyritty poistamaan.
Kauden päätteeksi rypyläkeihäät kiellettiin ja niillä tehdyt maailmanennätykset poistettiin virallisista ennätysluetteloista. Näin myös Rädyn 96,96 metriä menetti maailmanennätysasemansa.
Vaikka Hohn ei itse koskaan päässyt urheilijana olympialaisten kultataistoon, hän saavutti lopulta olympiakullan valmentajana.
Hohn siirtyi valmennustehtäviin ulkomaille ja valmensi intialaista Neeraj Chopraa, joka voitti keihäänheiton olympiakultaa Tokiossa vuonna 2021. Se oli Hohnille tosin melko myöhäinen hyvitys nuoruuden menetetyistä mahdollisuuksista.