Vaaleja ei voiteta itsestään
Vaikka eilinen gallup, jossa perussuomalaiset jälleen ohitti keskustan, tuskin tuntui keskustalaisista kovinkaan miellyttävältä, oli se meille varsin tervetullut myrskyvaroitus.
Tietenkään yhdestä gallupista ei kannata liian suuria johtopäätöksiä tehdä, onhan keskustan kannatus vuosien alavireisyyden jälkeen ollut nyt viime aikoina selvästi nosteessa. Mutta jos joku on kuvitellut, että keskusta nousee automaattisesti vain hallituksen ikävien päätösten takia, niin ne harhat kannattaa karistaa mielestä.
Kerttu Saalasti sanoi, ettei mikään asia mene maailmassa eteenpäin ilman voimakasta tunnetta ja tahtoa. Keskusta jos mikä on tunnepuolue, mutta se on myös puolue, joka tarvitsee tahtopoliitikkoja, taistelijoita. Ihmisten on voitava luottaa tähän.
Keskeinen syy aiempiin vaalitappioihin on ollut se, että peruskannattajakuntamme on kokenut puolueen joko antavan liikaa periksi kulloisillekin hallituskumppaneille tai käyttävän valtaa asioihin, jotka ovat kentällemme vieraita tai jopa vastenmielisiä (jätevesiasetuksesta päivystysasetuksen kautta Bernerin taksiuudistukseen).
Olen ymmärtänyt, että Santeri Alkio ei nähnyt Maalaisliittoa vain, eikä edes ensisijaisesti, poliittisena vaalipuolueena, vaan itsekasvatusjärjestönä ja kansanliikkeenä. Siihen kuuluu erottamattomana osana myös kyky jatkuvaan itsekritiikkiin. Mitä olisin voinut itse tehdä paremmin, missä olisimme puolueena voineet toimia paremmin?
Valitettavasti aina meillä ei ole ollut tähän kykyä järjestöväen parissa. Etenkin kun keskustalaisuus on monelle elämäntapa, ja puolue niin rakas, että kaikkinainen kritiikki on niin usein voitu kokea epälojaalisuutena ja puolueen hajottamisena, vaikka sen motiivina olisi ollut mitä syvin huoli kansanliikkeen kohtalosta.
Myös itsenäisen, selkeän linjan kirkastaminen on keskeistä, jos tulevat vaalit aiotaan oikeasti voittaa.
Maailmalla on esimerkkejä puolueista, jotka nyt kovasti nousevat, ja joiden linjaa voimme pitää monin tavoin mielestämme vääränä, mutta joilla kuitenkin on joku selkeästi tunnistettava linja.
Mikä on meidän linjamme? Mitkä ovat puoluetta kaikkein enimmin yhdistävät asiat, politiikkamme kärki? Mistä meidät tunnetaan? Toivottavasti omasta, aatteellisesti kirkkaasta linjasta ja tahdosta viedä linja mahdollisuuksien mukaan toteutukseen käytännön politiikan kautta.
Etenkin mielikuva sellaisesta kombinaatiosta, että erilaisissa kulttuurisodan kysymyksissä tai maahanmuuttoon liittyvissä haasteissa olisimme osa punavihreää oppositiota, mutta tehtäessä kovaa oikeistolaista talous- ja työmarkkinapolitiikkaa olisimme henkisesti hallituspuolue – voin vaikuttaa, että se ei ole keskustalle voittava yhdistelmä.
En väitä, että keskusta olisi tällainen, mutta jo mielikuvat merkitsevät politiikassa paljon.
Kun Suomen historiassa vuorollaan niin vasemmisto- kuin oikeistoradikalismi on noussut, Maalaisliitto-Keskusta on ollut yhteiskuntaa rakentava ja kiinteyttävä voima.
Meillä on selkeä, omaleimainen, suomalainen ideologia, josta on helposti löydettävissä monia kärkiä. Omavaraisuus kotimaisen ruoan ja energian suhteen, realistinen luontosuhde ja luonnonvarojen kestävä käyttö, hajautettu yhteiskunta, lähiruoka, lähipalvelut, lähidemokratia, pienyrittäjyys. Käsitys elinikäisestä oppimisesta hyvän elämän sisältönä ja puolueen ymmärtäminen sivistysliikkeeksi. Perhepolitiikka, kun jo Alkio sanoi, että jokainen koti on maailman keskipiste.
Kun näiden perustalta löytyy kirkas kärkemme ja poliittiset konkreettiset tavoitteemme, niin silloin kestämme paremmin myös sen, että joistain muista asioista voimme olla eri mieltä.
Lisäksi sotekysymys on käytävä huolellisesti läpi vaaleihin valmistauduttaessa, ja miten siitä viestimme. Keskusta otti viime vaalikaudella liikaa ”kunniaa” soteuudistuksesta, joka ei suinkaan ollut mikään historiallinen maakuntamallimme, jolle emme valitettavasti ole saaneet muilta puolueilta kannatusta.
Soteuudistus oli sinällään tarpeellinen toteuttaa, mutta järjestelmää pitää voida korjata sikäli kun puutteita ilmenee.
Hallituksen leikkauslinja uhkaa monin paikoin ihmisten turvallisuutta ja välttämättömiä peruspalveluita. Tähän meidän pitää osata selkeästi vastata. Muuten ajatellaan, että mekin halusimme tätä keskittävää politiikkaa. (Toki meilläkin voi olla jonkinlaisia keskinäisiä painotuseroja näistä asioista, kuten edellinen vaalikausi oman hyvinvointialueen valtuustossa minullekin sangen kouriintuntuvasti osoitti.)
Joka tapauksessa nyt kaikki ongelmat, myös kuntavetoisen soten ajalta periytyvät, on helppo pistää sen piikkiin, että ”kepu teki soten”. Ja valitettavan moni sen uskoo.
Luottamuksen rakentamiseksi on tehtävä nyt kaikki voitava. Kun Suomen historiassa vuorollaan niin vasemmisto- kuin oikeistoradikalismi on noussut, Maalaisliitto-Keskusta on ollut yhteiskuntaa rakentava ja kiinteyttävä voima. Nyt sitä jälleen kerran tarvitaan kipeästi, ja luottamuksen rakentamiseksi on tehtävä kaikki voitava.
Keskustalainen kansanliike ei voi olla kesälomalla tai hiihtolomalla. Alkiolaista keskustalaista politiikkaa tarvitaan nyt ehkä vielä kipeämmin kuin
vuosikymmeniin.