Miksi uusia syöpälääkkeitä tulee Suomeen vähemmän kuin muualle Eurooppaan? – "Potilas saa vähän vanhempaa hoitoa"
Suomessa otetaan käyttöön uusia syöpälääkkeitä selvästi vähemmän kuin Ruotsissa ja muualla Euroopassa, sanoo Lääketeollisuus ry:n toimitusjohtaja Anne-Mari Virolainen Suomenmaan haastattelussa.
Virolainen perustaa tietonsa Euroopan lääketeollisuusjärjestö EFPIA:n seurantarapotteihin.
Vuosien 2021–2024 aikana Euroopan lääkevirasto EMA antoi Virolaisen mukaan myyntiluvan kaikkiaan 56 syöpälääkkeelle. Näistä syöpälääkkeistä Suomessa otettiin potilaille käyttöön 27 lääkettä.
Se tarkoittaa sitä, että EMA:n hyväksymistä lääkkeistä alle puolet (48 prosenttia) päätyi Suomessa julkisen syöpähoidon käyttöön.
– Tässä puhutaan siis nimenomaan niistä syöpälääkkeistä, jotka ovat Suomessa käytössä julkisesti rahoitettuina, Virolainen tarkentaa.
Virolaisen mukaan yksityisen syöpähoidon puolella voi olla osittain käytössä eri lääkkeitä kuin julkisella sektorilla.
Pääsääntöisesti syöpää hoidetaan kuitenkin Suomessa julkisessa terveydenhuollossa, joten julkisesti rahoitettujen syöpälääkkeiden tilastot antavat Virolaisen mukaan asiasta hyvän kokonaiskuvan.
Suomen edellä tilastoissa on 19 maata. Kaikkiaan tilastoihin on huomioitu 36 maan tiedot. EU:n jäsenmaiden lisäksi niissä näkyvät muun muassa Norjan, Sveitsin ja Iso-Britannian tilastot.
– Me siis olemme siellä keskikastissa, vähän sen alapuolella, Virolainen summaa.
Virolaisen mukaan suomalaiset lupa- ja valvontaviranomaiset tulkitsevat usein syöpälääkkeiden hyöty–kustannussuhteita monia muita maita tiukemmin.
Se on hänen mukaansa pääsyy sille, miksi niin moni uusi syöpälääke jää tulematta täkäläisille markkinoille.
Suomessa lääkkeiden näyttöä pidetään usein riittämättömänä suhteessa niiden aiheuttamiin kustannuksiin. Tai toisinpäin: kustannuksia pidetään usein kohtuuttomina suhteessa lääkkeestä saatavaan arvioituun hyötyyn.
Virolaisen mukaan huomionarvoista on sekin, etteivät monet lääkeyritykset edes tarjoa tuotteitaan Suomen syöpälääkemarkkinoille.
Syy on se, että Suomi on sangen pieni markkina-alue. Se tekee Suomesta epäkiinnostavan.
– Varsinkin, kun odotusarvo on se, että Suomen markkinoille on hankala päästä. Sen seurauksena meidän lääkevalikoima kapenee.
On syytä huomata, että Virolainen puhuu asiasta lääketeollisuuden edunvalvontajärjestön näkökulmasta.
Jouhevampi pääsy suomalaisille markkinoille olisi myös lääkefirmojen etu.
Virolainen korostaa, ettei hän halua suurennella asiaa. Hän painottaa, että Suomessa syöpähoito on hyvin korkeatasoista.
Yksikään syöpä ei jää täällä hänen mukaansa hoitamatta siksi, että jokin lääke ei olisi saanut lupaa tulla suomalaisille markkinoille.
Syöpään ei Suomessa myöskään kuolla siksi, että täällä ei ole käytössä kaikkia samoja lääkkeitä kuin Euroopassa.
– Olisi aika rankka väittämä sanoa niin, Virolainen pohtii.
– Mutta sanoisin kuitenkin, että suomalainen potilas saa useimmiten vähän vanhempaa lääkehoitoa, ei välttämättä sitä viimeisintä tutkimukseen ja tuotekehitykseen perustuvaa modernia lääkehoitoa, jota vaikkapa Ruotsissa saattaa olla tarjolla, hän muotoilee.
Seuraukset näkyvät Virolaisen mukaan pohjoismaisten laaturekisterien hoitotuloksissa. Esimerkiksi keuhkosyövän hoitotulokset ovat Suomessa muita Pohjoismaita jäljessä.
– Meillä on näyttöä siitä, että esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa on käytössä huomattavasti edistyksellisemmät syöpähoidot kuin Suomessa.
– Norjassa syöpälääkkeitä on julkisesti rahoitettuna Suomea vähemmän, mutta siellä on omakustanteisesti saatavilla Suomea enemmän erilaisia hoitovaihtoehtoja.
Virolaisen mukaan edistyksellisemmillä syöpälääkkeillä voitaisiin saada yhteiskuntaa hyödyttäviä vaikutuksia
Hän huomauttaa, että Suomessa joka kolmas suomalainen sairastuu syöpään ja sairastuneista joka kolmas on työikäinen.
– Meillä on paljon esimerkkejä, että ihmiset joko parantuvat tai pystyvät jatkamaan normaalia elämää oikeanlaisen hoidon ansiosta. Monet heistä käyvät normaalisti töissä.
Kaikkein suurin ongelma Virolaisen mukaan on kuitenkin se, että Suomessa syöpien diagnosointi ja hoito tapahtuu usein viiveellä.
Aihe on herättänyt viime aikoina myös julkisuudessa laajempaa keskustelua. Virolaisen mukaan diagnoosien ja hoidon viivästyminen on ongelma, joka pitäisi saada ”äkkiä kuntoon”.
Käytännössä se tarkoittaa hänen mukaansa paukkujen laittamista perusterveydenhuoltoon.
Virolainen kiinnittäisi huomion myös kansallisten hoitosuositusten tekemiseen. Hänen mukaansa jokaiselle hyvinvointialueelle pitäisi saada samanlaiset käytänteet siitä, millainen hoitopolku kullekin syöpäpotilaalle rakennetaan.
Myös kansallisia syöpähoidon laatukriteereitä pitäisi Virolaisen mukaan laajentaa, jotta Suomessa voitaisiin tarkastaa ja kehittää paremmin hoidon laatua ja vaikuttavuutta.
Erityisen ongelmallisena hän pitää Suomen kaksikanavaista mallia, jossa apteekkilääkkeistä ja sairaalalääkkeistä päätetään eri elimissä ja osin erilaisin kriteerein.
– Olisi olennaista saada Suomeen yksikanavainen toimintamalli, jossa kriteerit ja menettelytavat olisivat kaikille lääkkeille samat. Uskon, että se sujuvoittaisi myös uusien syöpälääkkeiden mahdollisuuksia tulla suomalaisille markkinoille.