Tutkimus: Tämä tekijä ennustaa pitkää ikää
Jos vähintään toinen vanhemmistasi on elänyt satavuotiaaksi, elät todennäköisemmin pidempään kuin ihmiset, joiden vanhemmat ovat kuolleet nuorempina. Myös riskisi sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin sekä kohonneeseen verenpaineeseen on muita pienempi, tuore tutkimus osoittaa.
Elokuussa JAMA Network Open -lehdessä julkaistusta tutkimuksesta uutisoi The Washington Post. Tutkijat tarkastelivat yli 4 000 satavuotiaaksi eläneen ihmisen jälkeläistä analysoiden terveystietoja kolmesta pitkittäistutkimuksesta.
Aiemmissa tutkimuksissa on havaittu yhteys vanhempien pitkäikäisyyden ja kroonisten sairauksien, kuten sepelvaltimotaudin, alhaisemman esiintyvyyden sekä hitaamman kognitiivisen heikentymisen välillä.
Tuore tutkimus on kuitenkin merkittävä, koska se osoittaa yhdenmukaisia tuloksia kolmessa erillisessä ja monimuotoisessa ihmisryhmässä, sanoo Yhdysvaltain kansallisen ikääntymisinstituutin (NIA) pitkittäistutkimusosaston vanhempi tutkija Luigi Ferrucci.
Tulokset osoittivat, että elintapatekijöiden huomioimisen jälkeenkin satavuotiaiden jälkeläisillä oli tutkimuksen aikana 42 prosenttia pienempi kuolemanriski, 33 prosenttia pienempi sydän- ja verisuonisairauksien riski sekä 32 prosenttia pienempi kohonneen verenpaineen riski verrattuna osallistujiin, joiden vanhemmat eivät eläneet 100-vuotiaiksi.
Sairastuessaan heillä todettiin myös sydän- ja verisuonisairauksien sekä verenpainetaudin alkavan myöhemmin. Satavuotias vanhempi ei liittynyt pienempään syöpään sairastumisen riskiin, mikä on Ferruccin mukaan ”mielenkiintoista”.
– Se viittaa siihen, että poikkeukselliseen pitkäikäisyyteen liittyvät mekanismit saattavat suojata voimakkaammin joiltakin ikääntymiseen liittyviltä sairauksilta kuin toisilta, hän toteaa Washington Postille.
Satavuotiaaksi ja sen yli elävillä on selvästi ainakin osittain kiittäminen geenejään. Kysymys, jonka parissa asiantuntijat ovat pitkään painineet, on se, kuinka suuri rooli geeneillä on.
– Historiallisesti tyypillinen vastaus tähän kysymykseen oli noin 25 prosenttia geenejä ja noin 75 prosenttia ympäristöä, sanoo Illinois’n yliopiston epidemiologian emeritusprofessori S. Jay Olshansky Washington Postille.
Tammikuussa Science-lehdessä julkaistu tutkimus kuitenkin osoitti, että kyse on ennemminkin 50/50-suhteesta. Olshanskyn mukaan geenit näyttävät merkitsevän eniten vasta korkeassa iässä, jolloin riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksien kaltaisiin tiloihin kasvaa huomattavasti.
– Näissä ääritapauksissa, jos elät satavuotiaaksi, sinulla on oltava erityisiä geenejä. Et voi saavuttaa sitä pelkästään elämällä hyvää ja siistiä elämää, sanoo Alabaman yliopiston terveellisen vanhenemisen tutkimuksen professori Steven Austad Washington Postille.
Hänen mukaansa on mahdollista, että on olemassa ”tusina geenejä, joilla on pieniä vaikutuksia, ja kun ne lasketaan yhteen, niillä on iso merkitys”.