Lukijalta: Sote-säästöjä pitää etsiä myös turhasta työstä
Sosiaali- ja terveydenhuollon säästökeskustelu keskittyy usein palvelujen vähentämiseen ja henkilöstön riittävyyteen. Vähemmälle huomiolle jää kysymys siitä, käytämmekö rajallisia resurssejamme aina järkevästi. Voisimmeko saada aikaan parempia tuloksia myös tekemällä asioita toisin?
Erityisesti ikääntyneiden palveluissa on syytä tarkastella, kuinka paljon aikaa kuluu päällekkäisiin arviointeihin, turhaan kirjaamiseen, tiedonkulun ongelmiin ja huonosti yhteen sovitettuihin palveluihin.
Kun työntekijä joutuu selvittämään epäselvää vastuunjakoa tai etsimään tietoa, jonka pitäisi jo löytyä järjestelmistä, aikaa jää vähemmän asiakkaan kohtaamiseen.
Jos tieto ei kulje kotihoidon, terveydenhuollon ja sairaalan välillä, seurauksena voi olla viivästynyttä apua, lääkitysongelmia tai uusi päivystyskäynti.
Myös palvelujen oikea-aikaisuudella on merkitystä. Kun ikääntyneen toimintakyky heikkenee, avun tarve pitäisi tunnistaa ajoissa. Oikein kohdennettu tuki voi auttaa ylläpitämään toimintakykyä ja ehkäistä joidenkin ongelmien pahenemista.
Omaishoitajien tukeminen on osa tätä kokonaisuutta. Säästöä ei synny, jos yhden palvelun vähentäminen johtaa raskaampien palvelujen tarpeeseen tai heikentää ihmisen hyvinvointia.
Resursseja kuluu myös siihen, että jokainen hyvinvointialue kehittää samoihin ongelmiin omia ratkaisujaan hyödyntämättä riittävästi muualla jo saatuja kokemuksia ja tutkimustietoa.
Ikääntyneiden hyvästä hoidosta ja palveluista on olemassa runsaasti kansainvälistä tutkimusta. Tutkittua tietoa löytyy esimerkiksi toimintakyvyn ylläpitämisestä, kaatumisten ehkäisystä, muistisairaiden hoidosta ja omaishoitajien tukemisesta.
Meidän ei tarvitse keksiä kaikkea uudelleen. Vaikuttaviksi ja kustannusvaikuttaviksi osoittautuneita toimintatapoja pitäisi ottaa järjestelmällisesti käyttöön ja soveltaa suomalaisiin oloihin.
Tutkimustiedon hyödyntäminen ei tarkoita, että sama ratkaisu sopisi sellaisenaan joka paikkaan. Se tarkoittaa, että kehittämistyö aloitetaan siitä, mitä jo tiedetään, eikä kaikkea tarvitse testata alusta asti uudelleen.
Samalla on arvioitava, tuottavatko käyttöön otetut toimintatavat tavoiteltuja tuloksia. Tutkimustiedon hyödyntämättä jättäminenkin voi olla resurssien haaskaamista.
Meillä ei ole luotettavaa kokonaisarviota siitä, kuinka paljon ikääntyneiden palveluissa voitaisiin säästää vähentämällä vähähyötyistä toimintaa ja hyödyntämällä nykyistä paremmin tutkittuja käytäntöjä. Se ei kuitenkaan ole syy jättää asiaa selvittämättä.
Hyvinvointialueiden pitäisi tutkia, mihin henkilöstön työaika kuluu, missä tehdään päällekkäistä työtä ja miten hyvät käytännöt saadaan osaksi arjen työtä. Samalla on arvioitava muutosten vaikutuksia asiakkaiden turvallisuuteen, toimintakykyyn ja elämänlaatuun.
Tavoitteena ei saa olla säästöjen tavoittelu yksittäisen palvelun kustannuksella, vaan koko palvelujärjestelmän toimivuuden parantaminen.
Sote-palvelujen taloudellinen kestävyys on välttämätöntä, mutta säästöjen ei pitäisi tarkoittaa automaattisesti vähemmän palveluja. Meidän pitäisi tehdä vähemmän turhaa työtä, hyödyntää paremmin tutkittua tietoa ja käyttää ammattilaisten aika siihen, mistä on ihmisille eniten hyötyä.
Hanna Holma
TtK
aluevaltuutettu (kesk.)
Kangasala
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/