Kuluttaja valitsee halvan brassipihvin, vaikka viljelijä-Kalle tekee kaikkensa – "Talonpoika ei ole tottunut julkisesti valittamaan"
Ruskossa Varsinais-Suomessa vehnää, ohraa, rapsia ja hernettä viljelevä Kalle Vähä-Piikkiö allekirjoittaa täysin reilu viikko sitten pidetyn maataloustuottajien kriisipalaverin pääviestin suomalaisten elintarvikemarkkinoiden joustamattomuudesta.
– Sopimusmenettely on sinänsä hyvä asia ja antaa turvaa kaikille osapuolille. Mutta jos sato jää odotettua pienemmäksi ja samalla tuotantokustannukset karkaavat koko ajan käsistä, niin viljelijä on se joka joutuu markkinoiden maksumieheksi, hän tiivistää akuutin tilanteen suomalaisilla maatiloilla.
Maa- ja metsätalousministeri Jari Lepän (kesk.) mukaan kauppojen ja elintarviketeollisuuden välistä sopimusmenettelyä pitää joustavoittaa ja tarvittaessa arvioida uudelleen.
– Sen pitää mennä koko ruokajärjestelmän läpi, eikä jäädä vain viljelijöiden maksettavaksi, Leppä muistutti tuoreeltaan Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa.
MTK:n puheenjohtaja Juha Marttila meni vielä pitemmälle vaatiessaan lakiin tiukkoja ehtoja ruokamarkkinoiden sopimuskulttuurista ja jopa elintarvikelain muuttamista.
Päivittäistavarakaupan tulisi MTK:n esityksen mukaan säätää maataloustuotteiden hinnoittelujaksoihin kahden kuukauden enimmäisaika.
Kalle Vähä-Piikkiön mielestä uusien lakipykälien säätäminen ei ole kuitenkaan ensisijainen keino ruokamarkkinoiden vääristymien korjaamiseksi.
– Sopimuskulttuuri tarvitsee nykyistä enemmän joustoa. Monilla muillakin aloilla tehdään sopimuksia, joissa on jouston varaa esimerkiksi olosuhteiden aiheuttamien pakollisten muutosten vuoksi. Nämä muuttuvat tekijät pitäisi pystyä ottamaan paremmin huomioon myös elintarvikemarkkinoilla, hän toteaa.
MTK:n öljy- ja valkuaiskasviverkoston varapuheenjohtaja ei usko myöskään valtiovallan suoran tukipolitiikan tuovan helpotusta ainakaan pitkällä tähtäimellä.
– Velat pitää kuitenkin maksaa pois. En usko, että tukien käyttö velkojen maksuun saisi osakseen yleistä hyväksyntää, hän aprikoi.
Puhtaasti tuotettu suomalainen ruoka ei edelleenkään saa markkinoilla sitä arvostusta, mitä se ansaitsisi.
– Joudumme toimimaan tarkkojen kriteerien ja vaatimusten mukaan, mutta hinnassa se ei saisi näkyä. Moni kuluttaja valitsee edelleen mieluummin sen halvan brasilialaisen pihvin, Vähä-Piikkiö harmittelee.
Suomalainen kasvinviljelijä on Vähä-Piikkiön mukaan olosuhteiden puolesta jopa haavoittuvammassa asemassa kuin lihaa tai maitoa tuotavat kollegansa.
– En halua vertailla muihin tuotantosuuntiin, mutta tämä vuosi on ollut erityisen vaikea. Kevät oli maaperän kosteuden suhteen erityisen huonoa aikaa ja vasta syyssato on ollut lähelläkään normaalia. Rapsin viljelyssä tästä tuli lähes täydellinen välivuosi, hän harmittelee.
Ruskolaisviljelijä arvioi, että tuottajan tuotteestaan tonnia kohti saama hinta ei yllä rahalliselta arvoltaan edes puoleen siitä, mitä esimerkiksi joskus 1980- ja 1990-lukujen taitteessa.
– Joku on laskenut, että jos maatalouteen sijoitetulle pääomalle pitäisi saada korko ja viljelijälle vielä palkka työstään, niin ihannetilanteessa oltaisiin indeksiluvussa tasan yksi. Tällä hetkellä tuo luku on noin 0,05, Vähä-Piikkiö heittää.
Suurin syy maatalouden heikkoon kannattavuuteen on Kalle Vähä-Piikkiön mukaan tuotantokustannusten raju nousu.
– Varsinkin lannoitteiden ja polttoöljyjen hinnat ovat kohonneet ennätyslukemiin, mies harmittelee.
Kuljetuskustannusten nousu aiheuttaa sen, että tuotteita ei ole enää järkevää viedä kovinkaan kauas.
– Me täällä Varsinais-Suomessa olemme siinä mielessä hyvässä asemassa, että satama on lähellä ja saamme vietyä tavaraa myös ulkomaille. Jostain Tampereen seudulta se ei olisi enää kovin kannattavaa.
– Toki ei sieltä ulkomailta tuotteesta juurikaan parempaa hintaa saa. Maatalouden kannattavuus alkaa olemaan nykyään jo maailmanlaajuinen ongelma, suomalaistuottaja toteaa.
Tuottajien kiristynyt taloudellinen tilanne näkyy myös siinä, että jopa laskujen maksussa on ilmennyt ongelmia.
– Monesti tilanne on semmoinen, että viljelijä saa maksut tililleen vasta kuukauden päästä tuotteen toimittamisesta. Lainat ja vakuutusmaksut pitäisi silti maksaa ajallaan. Itselläkin tilanne on helpottanut vasta nyt syksyllä, kun muutama kuorma on saatu lähtemään maailmalle, Kalle Vähä-Piikkiö toteaa.
Yleinen ahdinko ei hänen mukaansa tule välttämättä edes esille niin vakavana kuin se todellisuudessa on.
– Suomalainen ei ole tottunut hankaluuksiaan julkisesti valittamaan. Eikä varsinkaan suomalainen talonpoika.