Lukijalta: Ikäihmisten hoito kriisissä – onko meillä varaa jatkaa näin?
Suomen ikäihmisten palvelujärjestelmä on ajautunut kriisiin. Hoitoa tarjotaan väärässä paikassa, väärillä keinoilla ja liian myöhään. Kun arki ei enää kanna, ikäihminen päätyy vuodeosastolle tai päivystykseen, vaikka todellinen tarve olisi ennaltaehkäisyssä, kuntoutuksessa ja arjen tuessa jo paljon aiemmin.
Tämä väärä painotus maksaa yhteiskunnalle satoja miljoonia euroja vuosittain – ja inhimillinen hinta on vielä suurempi.
Terveyskeskusten vuodeosastot ja jotkut erikoissairaanhoidon osastot ovat täynnä ihmisiä, joilla ei ole akuuttia hoidontarvetta. He odottavat jatkopaikkaa, kotiutusta tai palvelua, jota ei ole tarjolla. Tämä kuormittaa henkilökuntaa, tukkii hoitoketjuja ja rapauttaa odottavien kuntoa.
Muistisairaudet ovat yksi keskeinen syy tilanteen kriisiytymiseen, myöskään henkilöstömitoitus ja osaaminen eivät vastaa todellista tarvetta. Kun tuki ei riitä, seurauksena ovat kaatumiset, päivystyskäynnit ja tarve raskaampiin, jatkuviin ympärivuorokautisiin palveluihin – usein vastoin alkuperäistä tarkoitusta.
Kotihoidon pitäisi olla järjestelmän perusta, mutta se ei kanna. Vain puolet asiakkaista kokee saavansa riittävästi hoitoa, ja käynneistä toteutuu vain osa.
Samaan aikaan yli 75-vuotiaiden määrä kasvaa, mutta kotihoidon asiakasmäärät laskevat. Kun tuki puuttuu kotona, hoidon tarve räjähtää muualla ja vastuu siirtyy omaisille.
Omaishoitajien uupuminen on paitsi inhimillinen tragedia, myös kallis ongelma. Yhden omaishoitajan jaksamisen romahtaminen voi tarkoittaa tuhansien eurojen lisäkustannuksia kuukaudessa ympärivuorokautisessa hoidossa. Ratkaisuja on esitetty, mutta hyvinvointialueiden erot palveluissa ja tuessa ovat suuria.
Järjestöjen ja yhdistysten työ on alihyödynnetty voimavara. Ne ehkäisevät yksinäisyyttä ja tukevat toimintakykyä murto-osalla raskaiden palveluiden kustannuksista. Tämä ei ole hyväntekeväisyyttä, vaan järkevää yhteiskuntapolitiikkaa. Silti rahakaan ei yksin ratkaise kaikkea.
Tarvitsemme asennemuutoksen: Ikääntyminen ei ole ongelma eikä rasite, vaan luonnollinen ja arvokas elämänvaihe. Tämä ajattelu on vietävä jo kouluihin ja kasvatukseen, jossa opitaan kunnioittamaan ikää, vastuunkantoa ja toisesta huolehtimista.
On aika siirtyä itsekkyydestä yhteisvastuuseen. Ikäihmisten hyvinvointi on koko yhteiskunnan mittari. Jos hoidamme kriisiä vasta vuodeosastoilla, se maksaa eniten niin euroissa kuin ihmisarvossa. Ikääntyminen ei ole sairaus. Siksi sen hoitaminen pelkästään sairaanhoidon keinoin on väärä lähtökohta.
Oikea-aikainen tuki, ennaltaehkäisy ja kotiarjen vahvistaminen ovat paitsi inhimillisempiä myös selvästi halvempia keinoja.
Lahja-Elina Vatanen
sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, THM; YAMK
alue- ja kunnanvaltuutettu (kesk.)
Joensuu, Tuupovaara
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/