Järkytyksestä tulevaisuudenuskon vahvistamiseen
”Luvut ovat järkyttäviä”, totesi valtiovarainministeri Purra julkaistessaan tällä viikolla vuoteen 2030 saakka ulottuvan valtion kehysehdotuksen. Oikeassa Purra tietysti on. Alijäämä paisuisi hänen suunnitelmassaan vuosittain.
Kun valtiontalous on tässä jamassa ja maassa on suurtyöttömyys, niin en voi kuin ihmetellä pääministeri Orpon lausuntoja, että suuret ratkaisut on tehty.
Samoin sitä, että valtiovarainministeri selittää EU:n selän taakse menemällä, ettei uusia sopeutuksia tarvita tällä kaudella.
Nyt ei auta ministereiden järkytys ja murhe, vaan työ ja toimi.
Vaikka nykyhallitus onkin reilun vuoden kuluttua siirtymässä historiaan suurena epäonnistujana talous-, työllisyys- ja velkapolitiikassa, niin saamattomaan kitkutteluun vaaleihin saakka ei ole varaa.
Sokkopaarmakin näkee, että uusia toimenpiteitä tarvitaan. Ei Brysselin, vaan Suomen itsensä vuoksi. Kaikki syyt lykätä talouden tervehdyttämistä ovat tekosyitä.
Hallitus on pettänyt itseään puhumalla pehmoisia päätöstensä suuruudesta. Laskentatavasta riippuen kuluvalla vaalikaudella on toteutettu 3,5 miljardin euron (VTV) tai 5 miljardin euron (VM) nettosopeutukset. Ei likimainkaan hallituksen itsensä selostamaa määrää.
Näin on käynyt, koska hallituksen laskema työllisyys on muuttunut Euroopan korkeimmaksi työttömyydeksi. Samalla kansalaisten kukkaron kurittaminen on päätynyt täytteeksi rahapiirien toiveiden tynnyriin. Velan hoitamisen sijaan.
Pitää onnistua siinä, missä pääministeri Orpon hallitus ei edes ymmärrä epäonnistuneensa.
Puolueet ovat nyt onneksi laajalla rintamalla tulleet siihen johtopäätökseen, että järkyttävä velkaralli ei voi jatkua. Vain vasemmisto jättäytyi huutokuoroon.
Eduskuntaan ensi kaudeksi mielivien onkin syytä lukea ja sisäistää, mitä parlamentaarinen sopimus finanssipolitiikasta tarkoittaa. Sen merkitys lähivuosien politiikalle on massiivinen.
Eikä tässä vielä kaikki. Kansanedustajat ovat tulevalla kaudella mittavan kolmoishaasteen edessä.
On kyettävä rakentamaan työtä, turvaa ja tulevaisuudenuskoa. Samalla sopeutettava, sopeutettava ja sopeutettava. Ja tämä tilanteessa, jossa ulko- ja turvallisuuspoliittinen toimintaympäristö on kauniisti ilmaisten haastava ja epävakaa.
Pitää onnistua siinä, missä pääministeri Orpon hallitus ei edes ymmärrä epäonnistuneensa.
Toimeenpanna sellaisia kasvua ja työllisyyttä vahvistavia uudistuksia, jotka todella lisäävät toimeliaisuutta.
Sekä tehdä päätöksiä, jotka todella vahvistavat julkista taloutta vuositasolla 8–11 miljardin eurolla vuoteen 2031 mennessä. Nettona kaksin- tai kolminkertaisesti nykyhallitukseen nähden.
Uskottavaa politiikka ei voi enää rakentaa tunnin junan ja velkarahalla toteutettavan yhteisöveron alentamisen kaltaisten toimien varaan.
Moni on jo kauhusta jäykkänä, että kohta menee loputkin hyvinvointivaltiosta alas.
Niin meneekin, jos nykyisen saksihallituksen oikeudentajutonta ja näköalatonta politiikkaa jatkettaisiin. Sitä politiikkaa, jolla on peloteltu kansalaiset kulutuslamaan.
Suomelle tarvitaan nyt rohkeasti uusi suunta. Kriisi on mahdollisuus rakentaa Suomea, jonka paremmat päivät ovat edessäpäin.
Uskottavaa politiikka ei voi enää rakentaa tunnin junan ja velkarahalla toteutettavan yhteisöveron alentamisen kaltaisten toimien varaan. Jakopolitikan parasta ennen päiväys meni. Tarvitaan hyvinvointiyhteiskunnan perusteet turvaavaa uudistus- ja kasvupolitiikkaa.
Nyt kilpaillaan siitä, kenellä on kunnianhimoinen, uskottava ja samalla ihmiset huomioiva kokonaisuus tarjottavanaan.
Olen itse saanut vajaan vuoden toimia Vantaan ja Keravan hyvinvointialueen aluehallituksessa. Alueellamme on päästy hyvän kierteeseen monipuolisen uudistusohjelman määrätietoisella toimeenpanolla, yhdessä työntekijöiden kanssa. Talous on jo selvästi paremmalla tolalla ja palvelut ovat pikemminkin parantuneet kuin heikentyneet.
Tämän kokemuksen rohkaisemana uskallan sanoa, että parhaimmillaan vähemmän voi todellakin olla enemmän.
Suomella on edessä kuitenkin monia vaikeita ja rajuja päätöksiä. Kovia listoja. Totuus on syytä kertoa, mutta samalla rohkaista. Vaikeiden vuosien jälkeen koittaa valoisampi huominen.
Rehti kilpailu talouden tervehdyttämisestä ja tulevaisuuden uskon vahvistamisesta alkakoon puolueiden kesken. Eduskuntavaaleihin on vähän yli 400 päivää aikaa.