Lukijalta: Onko Suomen kansallinen etu hämärtynyt sähkömarkkinoilla?
Monimutkaisesta sähkönsiirrosta puhutaan usein vaikeilla termeillä, mutta todellisuudessa Suomen ja Ruotsin välinen peli on hyvin yksinkertaista – ja Suomi on jäämässä siinä häviölle.
Tässä on tilanne pähkinänkuoressa:
Ruotsi suojelee omiaan. Ruotsi on jaettu neljään eri hinta-alueeseen. Pohjois-Ruotsi saa pitää oman halvan vesi- ja tuulivoimansa itsellään. Tämän takia uudet miljardiluokan jättitehtaat ja työpaikat investoidaan nimenomaan Pohjois-Ruotsiin, jossa sähkö on halvinta.
Suomi siirtää hyödyt etelään. Suomessa sähkö maksaa saman verran kaikkialla. Pohjois- ja Länsi-Suomi kantavat tuulivoimaloiden ja uusien jättilinjojen maisema- ja luontohaitat, mutta alueet menettävät oman valttikorttinsa: halpa sähkö valuu kantaverkkoa pitkin suoraan etelän asutuskeskuksiin.
Pohjoinen toimii muun maan energiasampiona, mutta ei saa käyttää sitä investointien houkuttimena.
Suomi maksaa naapurin laskut. Koska Pohjois-Ruotsista tuodaan sähköä Suomeen tasaamaan meidän hintapiikkejämme, EU-säännöt pakottavat Suomen maksumieheksi.
Esimerkiksi uuden Aurora Line -suurlinjan kohdalla Suomi päätyi maksamaan valtaosan investoinneista – siis sähkölinjoista, jotka rakennetaan Ruotsin puolelle. Ruotsi saa verkot, suomalainen sähkönkuluttaja maksaa siirtomaksuissaan laskun.
Ruotsi käyttää sähköalueitaan härskisti oman teollisuutensa ja alueidensa eduksi. Suomessa taas itsepäisesti halutaan pitää koko maa yhtenä hinta-alueena, vaikka se asettaa omat tuotantoalueemme epätasa-arvoiseen asemaan.
Ruotsi ei ole varsinaisesti säästänyt miljardeja jarruttamalla omien sähköalueidensa sisäistä rakentamista, vaan se on kerännyt noin 7,9 miljardin euron (85 miljardin kruunun) jättipotin niin sanottuja pullonkaulatuloja.
Ruotsin toiminnan taustalla ovat puhtaasti taloudelliset ja poliittiset intressit:
Siirtolinjoja Ruotsi ei vahvista. Tämä nostaisi sähkön hinnan Ruotsissa pysyvästi muun Euroopan tasolle, mikä tuhoaisi Ruotsin oman teollisuuden kilpailuedun.
Se, että Ruotsi on jaettu neljään hinta-alueeseen (SE1–SE4), antaa heille valtavan strategisen kilpailuedun, jota Suomessa on pitkään pidetty joko tabuna tai puhtaasti markkinateknisenä kysymyksenä kansallisen edun sijaan.
Mitä mieltä olet – pitäisikö Suomenkin uskaltaa jakaa sähkömarkkinat alueisiin, jotta tuotantoalueet saisivat ansaitsemansa hyödyn, vai onko nykyinen malli oikeudenmukainen?
Tapani Mäkinen
Raahe
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/