Pankit vauhdittavat kaupungistumista

Helsingin Sanomat kirjoitti 14.6. joensuulaisen omakotitalon kaupasta, joka jäi tekemättä. Syynä oli pankin tiukka linja. Lainaa ei herunut remonttitaitoiselle ostajalle. Pankin mielestä talon kuntoarvio edellyttäisi välittömiä isoja investointeja eikä omalle työlle lasketa juurikaan arvoa.

Asuntolainan saaminen on 2020-luvulla selvästi vaikeutunut. Osaltaan tiukentunut sääntely on kiristänyt ehtoja. Kun takavuosina lainaa myönnettiin isoihinkin kohteiseen ilman suurta omarahoitusta, kasvoivat riskit. Asiaan puuttuminen nosti riskiarvioinnit kohtuuttoman koviksi.

Samalla pankkien rakennekehitys on vienyt päätöksenteon pois paikallisilta asiantuntijoilta. Lainoituksen riskejä tarkastellaan kaavamaisesti metropoli-ilmiönä eikä normaalin asumisen tarpeista ja luotonhakijan historiasta.

Asuntokauppa on pysähtynyt monen tekijän summana. Pankkien ylivarovaisuus on yksi ilmeinen tekijä. Osuuspankkiryhmän toimitusjohtaja Timo Ritakallio ihmetteli taannoin, miksi yritykset eivät investoi ja ota riskejä.

Saman sormen voi kääntää pankkien suuntaan: miksi ne osaltaan vaikeuttavat asuntokauppaa erityisesti omakotiasumisen suhteen? Miksi pankit eivät ole valmiita perustoimintansa mukaisesti kantamaan yhteistä vastuuta ja riskiä?

Riskistä kärsivät nyt erityisesti nuoret perheet, joilla ei ole kertynyt omaa varallisuutta ja joiden työtilanne on heikentynyt. Pankit vaativat esimerkiksi alkavilta yrittäjiltä kahden vuoden tilinpäätökset ennen kuin lainaa edes harkitaan. Väliaikainenkin työttömyys muodostaa ison kynnyksen.

Riskienoton vältteleminen ei näytä koskevan metropolien rahoittamista. Orpon hallitus päätti juuri pidentää asuntolainojen juoksuaikaa jopa 40 vuoteen, vaikka monet asiantuntijatkin varoittavat tällaisesta vivuttamisesta. Hallitukselle velka on pahasta julkisessa taloudessa, mutta urbaanissa asumisessa sen varaan voi huoletta heittäytyä.

Jos et saa lainaa omaan taloon maaseudulla tai maaseudun kaupungeissa, onko ainoa vaihtoehto hakeutua muualle?

Maaseudun nuorten odotuksia tutkinut Tuomas Kuhmonen julkaisi hiljattain selvityksen, jonka mukaan selvä enemmistö maaseutumaisten alueiden nuorista haluaisi jatkossakin asua kotiseudullaan. Tämä unelma alkaa käydä mahdottomaksi pankkien riskihaluttomuuden ja urbaaniin elämänmuotoon pakottamisen seurauksena.

Voisiko valtio tarjota asunnon remontointiin tai ostoon takauksen, joka velvoittaisi pankkeja? Takaus suosisi omatoimista remontointia ja antaisi aikaa kunnostuksen toteuttamiseen. Nyt hylkyyn menee korjauskelpoisia taloja, joille olisi ottajia mutta ei rahoittajia.

Samansuuntaisia ajatuksia esitti myös keskustan puoluesihteeri Antti Siika-aho Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 15.6. Tämä teema on nostettava keskustan vaalityössä esille, ratkaisujen kanssa.