Lukijalta: Uudet perunat eivät ole vain ruokaa, vaan osa huoltovarmuutta
Lapsena maaseudulla vietetyt kesät opettivat, kuinka paljon työtä ruoan tuottaminen vaatii. Siksi tuntuu käsittämättömältä lukea uutisia siitä, että suomalaisia perunoita jää peltoon mätänemään samaan aikaan, kun kaupoissa myydään ulkomailta tuotua ruokaa.
Suomen kaltaisessa pohjoisessa maassa omavaraisuus ei ole vanhanaikaista ajattelua, vaan järkevää varautumista.
Viime vuosien kriisit ovat osoittaneet, että kansainväliset toimitusketjut voivat häiriintyä nopeasti. Silloin oma ruuantuotanto on turvallisuuskysymys.
Viljelijä ei pyydä etuoikeuksia, vaan mahdollisuuden tehdä työnsä kannattavasti.
Jos suomalainen peruna jää nostamatta tai myymättä, kyse ei yleensä ole siitä, etteikö ruokaa tarvittaisi. Taustalla ovat usein heikko tuottajahinta, korkeat kustannukset, sääolosuhteet tai kaupan rakenteet.
Moni kuluttaja sanoo arvostavansa kotimaista ruokaa, mutta arvostuksen pitäisi näkyä myös ostopäätöksissä.
Samalla meidän pitäisi löytää keinoja siihen, että suomalainen ruoka olisi kuluttajille kohtuuhintaista ja siihen, että nykyistä suurempi osa ruokaeurosta päätyisi itse tuottajalle.
Jos haluamme kotimaista ruokaa myös tulevaisuudessa, täytyy sen tuotannon olla kannattavaa.
Moni puhuu omavaraisuudesta vasta kriisin tullessa. Todellisuudessa huoltovarmuutta ei voi käynnistää nappia painamalla. Tarvitaan toimivia maatiloja, osaavia viljelijöitä, koneita, varastoja ja tuotantoa, jotka ovat olemassa jo ennen kriisiä.
Jos maatilat lopettavat kannattamattomina, niitä ei saada takaisin hetkessä.
Suomalainen uusi peruna on myös kulttuuria. Uudet perunat kuuluvat suomalaiseen kesään lähes yhtä varmasti kuin juhannus.
Ne ovat lähiruokaa parhaimmillaan: puhtaita, tuoreita ja tuotettuja omissa oloissamme. Ja onhan se myönnettävä, että suomalaiset uudet perunat ovat yksinkertaisesti maailman parhaita. Niiden makua ei korvaa mikään tuontituote.
On vaikea ymmärtää, miksi samaan aikaan kun suomalaiset odottavat uuden sadon saapumista, osa sadosta uhkaa jäädä peltoon.
Jokainen mätänevään perunaan päättyvä kasvukausi tarkoittaa hukattua työtä, hukattuja resursseja ja menetettyä kotimaista ruokaa.
Kun seuraavan kerran ostan uusia perunoita, en näe niissä vain lisuketta. Näen niiden takana suomalaisen viljelijän työn, maaseudun elinvoiman ja huoltovarmuuden.
Siksi minusta on väärä suunta, jos omat perunamme jäävät peltoon samalla kun tuontiruoan osuus kasvaa. Omavaraisuus ei ole menneisyyden haikailua, vaan tulevaisuuden turvaa.
Anne Lehto
perheenäiti Uudeltamaalta
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/