Euroopan sairas nainen tarvitsee vaikuttavaa hoitoa
Suomen julkinen talous on karmivassa kunnossa ja kansantalous taantuu, vaikka muualla kasvetaan. Pääministeri Petteri Orpon hallituskausi on jäänyt tavoitteisiinsa nähden pahasti vajaaksi. Vuodet vierivät, mutta talous on yhtä harmaata marraskuuta. Suomi on kroonisesti sairas.
Silti hallitus rakentaa toiveensa pehmeiden lupausten varaan, kuten 100 000 lisätyölliseen, vaikka työttömyys on kasvanut lähes saman verran. Siksi katse on käännettävä jo seuraavaan vaalikauteen.
Lähtökohdat ovat poikkeuksellisen vaikeat: julkista taloutta on vahvistettava vähintään 6,4 miljardilla eurolla, mahdollisesti enemmän, sekä kansallisten että EU-velvoitteiden takia.
Talouskasvun vauhdittaminen on avainasemassa. Finanssikriisin jälkeen Suomi on yltänyt kunnolliseen kasvuun oikeastaan vain Juha Sipilän hallituskaudella. Kestävä kasvu edellyttää lisää työtunteja ja parempaa tuottavuutta. Nyt väestö ikääntyy samaan aikaan, kun hallitus leikkaa koulutuksesta tavalla, joka heikentää tulevan tuottavuuden edellytyksiä.
Keskusta on esittänyt kymmeniä toimia kasvun tuplaamiseksi: keskituloisten veroalea, mikro- ja pk-yritysten aseman vahvistamista, eläkeiän ylittäneiden kannustamista jatkamaan työelämässä, kotitalousvähennyksen parantamista, koko maan kattavaa rakentamisen elvytystä ja niin edelleen.
Mutta kasvu ei yksin riitä. Suomi kilpailee Ranskan kanssa Euroopan suurimman julkisen talouden tittelistä. Samalla kun Venäjän toiminta pakottaa panostamaan tuntuvasti lisää maanpuolustukseen ja kokonaisturvallisuuteen. Noin 160 miljardin euron menot on asetettava uuteen tärkeysjärjestykseen. Oikeudenmukaisesti ja arvopohjaisesti.
Juuri siksi tulisi välttää isoja kannattamattomia hankkeita, kuten Vantaan ratikkaa, sekä toimia, jotka suosivat suhteettomasti suurituloisia. Velkaantumisen jatkaminen on tie, jolla syödään tulevien sukupolvien pöydästä.
Meidän on uskallettava myös kysyä, mikä kuuluu yhteiskunnalle ja mikä ihmiselle itselleen.
Leikkaaminen on lopulta yksinkertaista. Vaikeampaa ja vielä tärkeämpää, on toteuttaa rohkeita uudistuksia.
Sosiaali- ja terveyspalveluissa tuottavuutta on nostettava radikaalisti: robotit ja tekoäly käyttöön, ylidiagnosoinnin kitkeminen, painopiste ennaltaehkäisyyn, hoidon jatkuvuus omalääkärimallilla sekä lähipalvelujen turvaaminen esimerkiksi ammatinharjoittajien ja liikkuvien palvelujen avulla.
Meidän on uskallettava myös kysyä, mikä kuuluu yhteiskunnalle ja mikä ihmiselle itselleen.
Vastuullisuutta ja vapautta tarvitaan nähdäkseni muuallakin. Tukien vastineeksi pitää voida vaatia enemmän. Miksi maahanmuuttajilta ei edellytetä velvoittavampaa sitoutumista suomen kielen, kulttuurin ja tapojen oppimiseen?
Suomen on myös arvioitava, voimmeko säädellä yrityksiä tiukemmin kuin EU-kilpailijamme ja silti odottaa investointeja. Julkiselle sektorille tulee puolestaan asettaa selkeät tavoitteet ja mittarit, mutta antaa vapaus valita keinot kustannustehokkaasti.
Suomi-laiva kyntää syvällä vaarallisessa karikossa.
Keskustan velvollisuus ja vastuu on osoittaa uusi suunta. Väylä kohti valoisampaa tulevaisuutta. Maa tarvitsee paremman vaihtoehdon. Eduskuntavaaleihin on aikaa alle 500 päivää.