Sushirajan tuolla puolen

Miksi te nyt sinne muutatte? Entä jos sinulla haluttaa sushia tai teatteriin?

Melkoisen pöyristyttäviä kysymyksiä, mutta tällaisiin törmäsin, kun kerroin muuttavani Vantaalta Ouluun. Kaupunkiin, joka on väkiluvultaan Suomen viidenneksi suurin.

Satavuotiasta Suomea juhlittiin viime vuonna teemalla ”yhdessä”.

Todellisuus on kuitenkin iskulausetta karumpi. Suomi ei ole yhtenäinen, vaan täynnä kaukana toistensa arjesta eläviä ihmisiä.

Helsingin Töölössä varttunut nuorukainen tuntee usein paremmin Lontoon kuin Rovaniemen kadut. Geneettisesti turkulaiset ovat lähempänä hollantilaisia kuin kuusamolaisia.

Kun Kainuussa tuskaillaan lumimäärän kanssa, Yleisradion toimittaja ei osaa sijoittaa maakuntaan edes oikeita paikkakuntia.

Joku todella voi luulla, että Oulusta ei saa japanilaista ruokaa tai pääse kulttuurin pariin.

Juhlavuoden viesti ”yhdessä” voisi kuitenkin olla totta.

Olen varttunut pienessä lappilaisessa pitäjässä, opiskellut maakuntakeskuksessa ja asunut pääkaupungissa, ja – yllätys yllätys – arkeni on ollut joka paikassa kovin samanlaista.

Olen käynyt töissä tai opiskellut, harrastanut ja tavannut ystäviäni. Ruokaostokset olen ostanut ketjumarketista ja tv-sarjat tuijotellut suoratoistopalveluista.

Kaikkialla olen törmännyt vahvoihin ennakkoluuloihin toisia suomalaisia kohtaan.

Pohjoisessa äimistellään, miten ihminen voi elää etelässä. Eihän siellä ole kunnon talvea ja ihmisetkin ovat epäluotettavia nahjuksia. Etelässä taas luullaan, ettei pohjoisessa liikahda mikään, eivät edes aivosolut.

Molemmille puolille on tehnyt välillä mieli huutaa, että tekisi hyvää teillekin, siis nähdä muutakin kuin oma takapiha.

Jokaisen suomalaisen pitäisi saada asua siellä missä haluaa.

Vähintään yhtä tärkeää olisi kuitenkin, että kunnioittaisimme toisiamme asuinpaikasta riippumatta ja näkisimme kaikki suomalaiset yhtä arvokkaina.

Että suvaitsisimme muutakin kuin oman kuplamme. Että emme ole ainakaan toistemme vihollisia, emmekä edes kilpailijoita.

Etelä tarvitsee pohjoista, pohjoinen etelää, maaseutua kaupunkia, kaupunki maaseutua.

Meille muutto Ouluun on ollut oikea ratkaisu, vaikka nelivuotias valittaakin välillä, että on ”vähän tylysää”.

Nautin lyhyestä työmatkasta, ruuhkattomuudesta, maltillisesta hintatasosta, sukulaisten läheisyydestä, luonnosta, ihmisten rentoudesta, hieman hitaammasta elämisen rytmistä.

Ja sitä sushia. Sitä olen nähnyt jopa posiolaisen K-marketin pakastealtaassa.