Päättyvä hallituskausi on ollut rumin koskaan
Olen seurannut aktiivisesti politiikan keskustelua sosiaalisessa alamaailmassa, ja tämä neljän vuoden kausi lyö kaikki ennätykset vihan, ilkeyden ja solvaamisen määrässä.
Keräsin jonkin aikaa kuvakaappauksina vauva.fi:n Aihe vapaa -palstalle ilmestynyttä pääministeri Sanna Mariniin (sd.) kohdistuvaa vihaa. Tallessa on kymmenittäin vähättelyä, halveksuntaa, ilkeilyä – katkeraa sannattelua, josta voisi tehdä seinälle ahdistavan tapetin.
Neljän vuoden aikana on tullut tutuksi möykkääjien tietotoimiston totuus: meillä on kaikkien aikojen katastrofikokoonpano, taloudesta kokonaan ymmärtämätön ministerityttöjen hupakkohallitus.
Joulun alla meni vähäisellä huomiolla Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus, joka matkasi ministereihin kohdistuvan vihan lähteille. Tulos ei ollut yllätys. Mölyäjien 30:stä eniten seuraamasta Twitter-tilistä 26 oli rasistien ja/tai perussuomalaisten poliitikkojen tilejä.
Nämä joukot ovat valmiita suoltamaan jokapäiväisen raivoannoksensa meille, mutta heittäytyvät uhreiksi, kun heistä kertoo totuuden, esimerkiksi sen, että rasisti on rasisti.
Meillähän on puolue, joka teki joulukuussa välikysymyksen katuväkivallasta, mutta vaikenee täysin, kun kadulla väkivaltaa harjoittavatkin omat, vartijan asu päällä. Nimitys tällaiselle yhteiskunnallisten huolten tarkoitushakuiselle valikoinnille on selvä. Se on rasismi.
Yrityselämän vaikuttajat, kuten Peter Westerbacka sanoivat sen juuri äsken ääneen: vihaajat ovat haittapoliitikkoja.
He raastavat, repivät ja hajottavat. He vaihtavat puheenaiheen maahanmuuttoon aina kun se on mahdollista. He eivät tosiasiassa edes toivo, että maahanmuutto sujuisi hyvin.
Näin toimimalla he ovat omasta mielestään isänmaallisia, vaikka rikkovat isänmaata.
Ei tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, että raivo on pelkoa oman aseman menettämisestä.
Möykkä on sitä paitsi kansainvälistä tuontitavaraa. Samanlainen katkeruus tasa-arvosta ja ilmastotoimista velloo nyt läpi länsimaailman. Rikkojat saavat tukea totalitarismeista, joiden pussiin hajottaminen suoraan pelaa. Venäjälle sopii erinomaisesti, että repijät irrottivat britit EU:sta. Suomenkin kuulemma pitäisi erota.
Ei tarvitse olla psykologi ymmärtääkseen, että raivo on pelkoa oman aseman menettämisestä. Jos oma ego on köytetty siihen, että itse on yläpuolella, alapuolelle tarvitaan jotain.
Siellä on pidettävä naiset, lapset, transut, homot, eriväriset ja tietenkin luonto ja luontokappaleet.
Nyt kun kaikkien näiden asema on parantunut, niin egohan siinä sortuu. Ja miten reagoida, kun tunkkainen vanha miehen malli ei sallinut tunnetaitoja.
Huomiota herättää, että monet talouden vaikuttajat irtisanoutuvat ääneen haittapolitiikasta, mutta keskellä ja oikealla poliittista kenttää on hiljaista.
Kai se jostain kertoo, että vuoden 2017 kokoomus näytti äärioikeiston valtaamille perussuomalaisille ovea hallituksesta. Nyt entisestään radikalisoituneet perussuomalaiset ovat kokoomuksen mielestä täysin potentiaalinen hallituskumppani.
Ihmiskunnan oman tulevaisuuden kannalta eletään ratkaisevaa vuosikymmentä.
Tehdäänkö kaikkialla maailmassa jo pahasti myöhässä olevia ilmastotoimia, vai onko taas pienten poikien ego liikaa uhattuna, väärä hetki ja tarvitaan aikalisä? Kun ilmasto on muuttunut aina, ennuste voi olla vääräkin, meitä on niin vähän, ja niin edelleen.
Voisitteko te ns. sivistyspuolueet keskellä ja oikealla jo ratkaista, kannattaako ihmisen historiankirjoituksen näkökulmasta flirttailla mölisijöiden kanssa?