Onko keskusta valmis palauttamaan ammattikoulujen kunnian?
Suuri osa ammatillisessa koulutuksessa opiskelevista oppivelvollisista saa vähemmän opetusta ja ohjausta kuin asetus määrää. Tämä ilmenee median vastikään uutisoimasta, lähes 30 000 opiskelijan tiedot sisältävästä aineistosta.
Kuntaliiton selvitys puolestaan toteaa, että jopa joka kymmenes amisopiskelija tarvitsisi laajempaa tukea selvitäkseen oppivelvollisuudesta.
Tilanne on monella ollut tiedossa ilman selvityksiäkin. Ammatillisen koulutuksen ohenemisesta on tehty mediassa juttuja jo vuosia. Monet ammattikoululaisten vanhemmat ihmettelevät, kun nuoren koulupäivät ovat lyhyitä. Osa yrityksistä on lopettanut harjoittelupaikkojen tarjoamisen, koska perusasioiden opettamiseen menee liikaa aikaa.
Minulla on paljon seuraajia, jotka opiskelevat amiksessa. Näen, miten paljon heillä on löysää aikaa ja miten moni haluaisi ja tarvitsisi enemmän opetusta. Vika ei tietenkään ole oppilaitoksissa eikä niiden henkilökunnassa. Meidänkin Esedu tekee kaiken voitavansa, mutta se ei vain riitä.
Suomen hallitus toisensa jälkeen on kohdistanut ammatilliseen koulutukseen raakoja säästöjä. Juha Sipilän (kesk.) hallituksen amisreformi leikkasi satoja miljoonia, vähensi opetusta ja siirsi vastuuta työharjoittelupaikkoihin.
Sanna Marinin (sd.) hallitus nosti oppivelvollisuusikää 18 vuoteen, mikä toi ammattikouluihin pakko-opiskelijoita, mutta ei lisää resursseja. Petteri Orpon (kok.) hallitus jatkoi leikkaamista. Hallitusten väristä riippumatta suunta on ollut sama.
Kun leikkaamme ammatillisesta opetuksesta, pahinta ei ole, että leikkaamme kouluilta ja opettajilta. Pahinta on, että leikkaamme nuorten ammattitaidosta, leikkaamme heidän työllistymismahdollisuuksistaan, leikkaamme näiden aikuisuuden kynnyksellä olevien tyttöjen ja poikien tulevaisuudesta.
Kun teemme näin, leikkaamme myös Suomen tulevaisuudesta. Samalla tuotamme väliinputoamista ja syrjäytymistä, jonka kustannukset voivat olla huomattavasti suurempia kuin koulutussäästöt.
On kohtuutonta, että olemme alkaneet vaatia alaikäisiltä itseoppimista ja itseohjautuvuutta, kun se ei onnistu helposti monelta aikuiseltakaan. Ikäluokat pienenevät, mutta ei sen pidä yksilöille tarkoittaa saadun oppisisällön pienenemistä.
Onko keskustassa riittävästi ymmärretty, että ammatillisen koulutuksen haurastuminen vaarantaa maakuntien tulevaisuuden? Sillä, millaista oppilasainesta kouluista valmistuu, on suora vaikutus seudun talouselämän pärjäämiseen ja kilpailukykyyn.
Saavatko yritykset taitavia, kehityskelpoisia nuoria, joiden osaamisella pyöritetään tulevaisuudessakin kotiseudun yrityksiä? Vai taantuuko yrityselämä ja sitä kautta koko seutu kunnollisten tekijöiden puutteessa? Eivät maakunnat pyöri pelkillä korkeakoulutetuilla.
Tulevat eduskuntavaalit ovat säästövaalit, jossa puolueilta odotetaan miljardien leikkauslistoja. Onko niillä listoilla taas ammatillinen koulutus?
On jotenkin käsittämätöntä, jos pidämme hyvänä investointina pistää useita miljardeja esimerkiksi rautatiehen, joka nopeuttaa joidenkin matkaa varttitunnin, mutta emme näe nuorten tulevaisuutta kannattavana investointina.
Onko keskusta valmis palauttamaan ammattikoulujen kunnian? Jos vaalivoittaja sattuu olemaan tämän hetken gallupjohtaja SDP, hallitusneuvotteluissa kysytään tästä. Millä puolella keskusta on?
Tai jos vaalit sattuisi voittamaan kuitenkin kokoomus tai keskusta itse, onko keskusta menossa neuvotteluihin sakset ammattikouluihin taas osoittaen?
Puoluekokous hyväksyi juuri keskustan Uusi suunta Suomelle -ohjelman, ja sen viesti tässä asiassa oli selvä. Toivottavasti sitä myös noudatetaan. Ammatillisen koulutuksen kunnianpalautuksen tulisi olla ehdoton hallitusneuvotteluiden kynnyskysymys, jos haluamme, että maakuntien Suomella on tulevaisuus.