En ole luonnosta vieraantunut, jos haluan tietää myös eläimen näkökulman
Ilta-Sanomien hyvin tehdyssä jutussa käytiin läpi kinkun matka porsaasta suomalaiseen joulupöytään. Tuli tuottajan näkökulma, ruokatehtaan näkökulma ja hieman sikojenkin näkökulmaa.
Jotain kuitenkin puuttui: Atria kieltäytyi esittelemästä kinkuiksi päätyvien sikojen elämän viimeisiä hetkiä: teurastusta ja sen metodeja.
Atrian mukaan ei kannata, koska olemme niin ”vieraantuneita”, että saattaisimme ”järkyttyä”.
Olen sekä ihmisenä että toimittajana oppinut, että se, mitä ei haluta näyttää, on kiusallista ja pyritään salaamaan.
Mutta se, mikä tässä on ihmisenä sietämättömintä, on vieraantuneeksi nimittely.
Onko vieraantumista pohtia omien valintojen vaikutusta eläinkuntaan, luontoon tai maapalloon, tai punnita, onko minulla eettinen oikeus johonkin vai ei?
Olenko ja olemmeko niin ylivertaisia, että meidän tarpeidemme tähden on oikeus aiheuttaa välttämätöntä suurempia kärsimyksiä toisille, ja vielä estää niiden tietäminen?
Miten edes voimme arvioida kärsimysten kohtuullisuutta, jos toimintatapa pimitetään meiltä kokonaan? Eli että onko teurastusmenetelmä eettinen, vai onko vältettävissä olevia kärsimyksiä hyväksytty kustannusten polkemiseksi.
Eikö kuitenkin lopulta toisten kärsimysten ajattelu ja pyrkimys minimoida ne ole normaalin sivistyneen elämän merkki, ei vieraantumista?
Vieraantumis-argumentti on jollakin tavalla sadistinen. Se määrittelee ihmisen kaiken yläpuolella olevaksi tekijäksi tällä maapallolla, eikä muunlaista arvojärjestystä saa olla.
Se ei sitten ole vieraantunutta, jos luontoa katsotaan aina jonkin lasin läpi: aseen tähtäimen, traktorin tai moton ikkunan, tai tuotantolaitoksen monitorin.
Vieraantumiskorttia lyödään somessa ja keskustelupalstoilla lähes ainoastaan ilkeässä tarkoituksessa, ja on synkkää, että joku iso ruokatalo toimii samoin.
Samaan aikaan, kun salaillaan, tuotantoketju paheksuu aktivisteja. He kuitenkin joutuvat tunkeutumaan salaisiin tuotannon osiin, jos meille ei haluta näyttää niitä.
Salaa kuvatut videot järkyttivät esimerkiksi vuonna 2015, kun Ylen MOT julkaisi eläinten kaltoinkohtelua Paimion ja Sastamalan teurastamoissa.
Kun järkytyimme, olimmeko silloinkin vain vieraantuneita todellisuudesta?
Muutama vuosi sitten Atrian kotimaakunnassa estettiin koululaisten vieminen taidenäyttelyyn, jossa lihantuotantoa käsiteltiin eläimen näkökulmasta. Kiellon määräsi kyseisen kaupungin sivistystoimi. Uusia näkökulmia avaavan tiedonvälityksen estäminen ei ilmeisesti ole aktivismia, näkökulmien esittäminen on?
Kun ruokateollisuus pimittää eläintuotannon osia ja markkinointi kaunistelee eläinperäistä tuotantoa, se itse vieraannuttaa meitä todellisuudesta.
Maitopurkeissa lehmät ovat ikuisessa kesäidyllissä. Broilerifirman pakkauksissa on herttainen piirretty kana, ja valtavia broilerihalleja häivytetään mielikuvista puhumalla esimerkiksi ”kotitilasta”.
Kuvakieli syöttää aikuisille ihmisille kaunisteltua, lapsekasta satua, ja sitten kun joku haluaa tietää enemmän, ilkutaan vieraantuneeksi. Perään saatetaan vihjata, että emme arvosta riittävästi tuottajia. Siitähän tässä ei ole kyse.
Se, miksi ei haluta kertoa kaikkea, on väistämättä huoli myynnistä, joka ehkä laskisi, jos me vieraantuneet kinkunnauttijat tietäisimme ”liikaa.” Samalla metodilla öljyala ja tupakkateollisuus ovat toimineet ainakin 1960-luvulta lähtien, samasta syystä.