Taas tarvitaan "kolmatta tietä"
”Nykyinen järjestelmä, joka perustuu asetelmaan työnantajat – työntekijät, jotka osapuolet itse yritystoiminnassa ovat liian kaukana toisistaan, ei tee mahdolliseksi ainakaan toistaiseksi sellaisia tulopoliittisia ratkaisuja, jotka vastaavat kokonaistaloutemme asettamia edellytyksiä.”
Yllä oleva on hyvä kuvaus Suomen tilanteesta 2016. Se kuvastaa hyvin niitä vastakkainasetteluita, joihin useat kansalaiset poliittiset valintansa perustavat.
Kuinka hyvin vastakkainasettelu vastaa yhteiskunnallista ja poliittista todellisuutta?
Keskustalaisessa kansanliikkeessä on aina tuskailtu yhteiskuntaa kapeasti tulkitsevia vastakkainasetteluita.
Vastakkainasetteluita on rakennettu akseleille pääoma vs. työ, sosialismi vs. kapitalismi, oikeisto vs. vasemmisto, omistava luokka vs. työväenluokka ja työnantaja vs. työntekijä.
Noihin teollistumisen kärjistämiin asetelmiin olisi suomalaisen politiikan ja puoluekentän pitänyt rakentua.
Teoria ja käytäntö sekä aatteet ja todellisuus eivät kuitenkaan ole kohdanneet. Suomessa on ollut tilaa ”sille kolmannelle”, mutta se on aina saanut perustella olemassaoloaan – erilaisuuttaan.
Tärkeä osa poliittisen keskustan tarpeellisuutta on ollut kyky osoittaa, etteivät tarjotut vastakkainasettelut ole yhtä todellisuuden kanssa.
Keskustan on pitänyt esittää yhteiskunnasta oma tulkintansa ja politiikasta oma sisältönsä. Ne ovat olleet välttämätön – mutta ei vielä riittävä ehto puolueen olemassaolon oikeutukselle.
Tärkeänä juonteena puolueen menestystarinassa on kyky purkaa asetelmaa pääoma vastaan työ, työantajat vastaan työntekijät. Se on ollut Keskustalle tärkeää aatteellisesti, poliittisesti ja strategisesti.
On pitänyt olla taitoa sovitella. On pitänyt purkaa vastakkainasetteluita. On pitänyt hakea ”kolmatta tietä”. On pitänyt toimia sekä kansanliikkeenä että puolueena.
2015 alkaneen hallitusvastuun aikana Keskustalta ei ole puuttunut tahtoa tavoitella edellä kerrottua, mutta siinä ei ole onnistuttu.
Asian äänen sanominen on sivistysliikkeen periaatteiden mukaista ”julkista järjenkäyttöä”, joka kannustaa itsekasvatukseen, rohkaisee vuoropuheluun, vahvistaa keskinäistä arvostusta ja lisää yhteenkuuluvuutta.
Monet kansalaiset tekevät poliittiset valintansa akselilla työnantajat vastaan työntekijät ja työ vastaan pääoma. Myös Keskusta, ”se kolmas” sijoitetaan näille akseleille.
Yhteiskuntasopimuksesta tuli työmarkkinasopimus. Työmarkkinapolitiikan asenteet, arvot ja asetelmat alkoivat ohjata yhteiskuntapolitiikkaa.
Keskustan tavoite oli päinvastainen. Ja kyllä kansa sen myös tietää – ja luottaa Keskustaan. Pääministeri Juha Sipilä ja Keskusta ovat ne voimat, jotka traditionsa pohjalta ja velvoittamina voivat sovitella.
”Se kolmas” on aatteellinen ja toiminnallinen valinta. Siihen kannattaa vaalia, ja siihen kannattaa perehtyä.
Historia toistaa itseään. Alun tilannearvio oli lainaus Johannes Virolaiselta vuodelta 1966, 50 vuoden takaa.