Peukuta ja paukuta -kansanvalta pelottaa

Politiikan toimijat ja arvioitsijat eivät vaikuta pitävän ongelmana kapeutunutta käsitystä puolueista ja niiden tehtävistä. Kun ei ole ongelmaa, ei tarvitse etsiä ratkaisua puolueen ja sen tehtävien laventamiseen.

Edustukselliselle kansanvallalle on puolestapuhujia. Puolueiden puolustajia on vähemmän. Mutta miten edustuksellinen kansanvalta toimisi ilman puolueita?

Äänestämään kannustaa yhä useammin tyytymättömyys, äänestäminen jotakin vastaan. Moni kokee vastaan äänestämisen ainoaksi poliittisen vaikuttamisensa tavaksi.

Selitykseksi tarjottavat protesti ja populismi ovat vain osatotuus ”toisenlaisessa” äänestämisessä ja vaikuttamisessa. Tosin se selitys on helppo, turvallinen ja ohimenevä. Se on kuitenkin seuraus, ei syy.      

Pitää rouhaista syvemmältä yhteiskuntaa ja edustuksellista kansanvaltaa. Kansalaisten äänestyspäätökseen vaikuttavat eri asioista niputettu tyytymättömyyskimppu ja hetkellinen ”tässä ja nyt” äänestysraivo.

Suuret puolueet kävivät taistoon protestia ja populismia vastaan valtion- ja asianhoitajuudella. Mukana oli vähintään ripaus asiantuntijuutta, joka tietoisesti tai tiedostamatta rakensi eliitti vastaan kansa -asetelmaa.

Valtionhoitajuutta korostavissa puolueissa on toimittu hyvin samankaltaisin tavoin. Puoluetta ei ole koettu edellä kulkevaksi tietä avaavaksi auraksi, vaan perässä vedettäväksi tietä tasoittavaksi lanaksi.

Valintaa perustellaan aikakauden kiihkeydellä ja ajan vähyydellä, ja juuri ne antavat prosessille askelmerkit.  

1) Asiantuntijat avaavat keskustelun, 2) keskeneräisistä asioista ei puhuta, 3) ratkaisu on kokoava kompromissi, 4) valinta tehdään hylkää tai hyväksy -asetelmalla ja 5) arvostelu leimataan jälkikäteiseksi oman veneen keikuttamiseksi.

Tuntuuko tutulta? Missä vaiheessa puolueihmisille tai kansalaisille tarjotaan mahdollisuus vaikuttaa ja sitoutua?

Vaikuttaminen voi muuttua hylkää tai hyväksy -valinnaksi, peukuta- ja paukuta -kansanvallaksi.

Julkisuus seuraa politiikkaa institutionaalisena vallankäyttönä, yhä useammin henkilöiden välisenä ahtaana valtapelinä ja jonkinlaisena tosi-tv:n poliittisena korvikkeena.

Politiikkaa peilataan julkisuuden eikä yhteiskunnan muutoksia vasten. Kiireen pitäisi vähetä, kun muistaa julkisuudessa muutoksia mitattavan tunneissa, kansalaisten mielissä ja yhteiskunnassa vuosikymmenissä.

Vastaavalla tavalla kuin poliittiset päättäjät niputtavat ratkaisut yhteen valintaan ja hetkeen, kansalaiset niputtavat tyytymättömyytensä aiheet ja hetken. 

Vastaan äänestämisen voima ohjaa puolueita sopeuttamaan viestinsä tyytymättömyyttä myötäileväksi. Se ei ole paha, sillä yhteiskunnallisen ja poliittisen paineen kanavointi ja purku ovat arvokasta puoluetyötä.

Paha on se, että nykyään jotakin vastaan äänestäminen vain harvoin muuttuu jonkin puolesta toimimiseksi. Murtavat voimat eivät muutu rakentaviksi voimiksi.

Puolueet ovat aiemminkin luoneet vastakkainasetteluita ajan ongelmien osoittamiseksi ja tarpeellisuutensa korostamiseksi. On annettu syy toiminnalle jonkin puolesta, tarjottu näkemystä ja parempaa tulevaisuutta.

Puolueiden elinehto on jonkin puolesta toimiminen – ja vielä yhdessä.