Miljardissa on tuhat miljoonaa
Saamani palautteen perusteella ymmärrän, että kommenttini Helsingin Sanomissa (7.6.) ovat pahoittaneet monen mielen. Kannan vastuun siitä, ettei lennokas ilmaisuni sovi kaikille. Ymmärrän sen hyvin ja olen pahoillani siitä, jos puhetapani on keskustalaisia loukannut.
Toivon kuitenkin, että voisimme puolueena käydä keskustelua kommenttien sisällöstä. Koen ne olennaisiksi tulevien vaalien ja jopa puolueen tulevaisuuden kannalta.
Kun sanon, etteivät ihmiset ymmärrä leikkausten mittakaavaa, en puhu vain keskustalaisista, joihin myös itseni luen. Puhun ihmisistä ylipäätään. Tälle väitteelle on vahvaa tutkimuksellista näyttöä.
Vuonna 2013 tehdyssä tutkimuksessa ihmisille näytettiin lukusuora, jonka päissä olivat tuhat ja miljardi. Heitä pyydettiin merkitsemään miljoonan paikka. Noin puolet sijoitti miljoonan suunnilleen keskelle. Oikea paikka on aivan tuhannen tuntumassa, koska miljoona on tuhat kertaa lähempänä tuhatta kuin miljardia.
8–11 miljardin euron säästötavoite on siis sanalla sanoen ihmiselle käsittämätön. Veikkaan, että haasteen mittakaava aukeaa kokonaisuudessaan vain harvalle.
Sen ymmärtävät ne kansanedustajat, jotka istuivat useamman kuukauden finanssipoliittisen työryhmän kuulemisissa. Siellä he ottivat vastaan julkisen talouden raadollisia madonlukuja.
Tätä taustaa vasten pidän vastuuttomana sitä, ettei velkajarrusta puhuta selkeästi. Sen vaikutuksista tuleviin hallituskausiin ei kerrota, eikä puolueväkeä valmistella.
Velkajarruun ei sitoutunut Suomen Keskusta r.p., vaan puolueemme eduskuntaryhmä. Tampereella kokousväki vaati syvästi ja vakaumuksellisesti järjestödemokratian ja kansanvallan kunnioittamista puolueen sääntömuutoksissa.
Siihen nähden pidän melko kiinnostavana yhtä asiaa; sama vaatimus keskustelusta ja kuulemisesta ei koske velkajarrua. Se on kuitenkin vuosikymmenen olennaisin parlamentaarinen päätös maamme julkisen talouden, hyvinvointialueiden rahoituksen, tiestön ja jokaisen suomalaisen verotuksen kannalta.
Julkisen talouden sopeuttaminen ei ole helppoa, eikä siitä saa kansalta perinteisesti suurtakaan kiitosta. Tämän tietää ehkä parhaiten Juha Sipilä. Hän johti yhtä Suomen itsenäisyyden historian eniten julkista taloutta sopeuttaneista hallituksista.
Keskustalla on ollut toimintakykyä leikata. Tätä on moni palautteen antajakin alleviivannut.
Sipilällä oli toimintakykyä, tämä on totta. Mutta. Saman hallituskauden aikana keskustan kannatus putosi yli 21 prosentista alle 14 prosenttiin. Mikä on syy tälle pudotukselle?
Monen suomalaisen pettymykseen vaikutti erityisesti yksi asia: me emme kertoneet ennen vaaleja riittävän selvästi, mitä seuraava hallituskausi toisi tullessaan sopeutusten osalta. Olin koko Sipilän kauden puoluevaltuuston jäsen ja muistan, minkälaista kipuilua hallituksen toimet kenttäväessämme aiheuttivat.
Toivoisin, ettemme tekisi samaa virhettä kahta kertaa. Ensinnäkin siksi, että virheiden toistaminen on typerää. Toiseksi siksi, ettei meillä ole siihen puolueena varaa. Sipilän kauden lähes 10 prosenttiyksikön kannatuspudotus oli kestettävissä, koska lähdimme siihen todella vahvasta asemasta. Nyt tilanne on toinen.
Ja mitä tulee kommenttiini siitä, että keskusta on maltillinen jakopuolue: toivon, että jokainen meistä tutkiskelee sydämessään sitä, miten monta kertaa olet itse ehdottanut leikkausta lisäpanostuksen sijaan tai todennut, että minun maakuntaani ei tarvitse tässä riihessä mitään erityistä lisäpanostusta neuvotella.
Keskustalainen aate on arvokas ja kallis. Sen myöntäminen on älyllisesti rehellistä.
Olen puolueen jäsen ja aktiivinen osallistuja puolueen valmistelevissa työryhmissä, puoluekokouksen valiokunnissa ja yhteiskunnallisessa keskustelussa, muun muassa Suomenmaan kolumnini kautta. Teen näitä asioita siksi, että haluan vaikuttaa ja haluan puolueen menestyvän.
Mielestäni puolueen tämänhetkinen sammutettujen lyhtyjen ja oppositiossa aidalla istumisen strategia on väärä. Tämä on minun mielipiteeni.
Olen todella tyytyväinen, jos se todistetaan lähivuosina vääräksi.