Lukijalta: Kaappikepulaisuus metropolialueella
Suomessa puhutaan paljon liikkuvista äänestäjistä. Vähemmän puhutaan niistä ihmisistä, jotka ovat muuttaneet työn, opiskelun tai perheen perässä pääkaupunkiseudulle, mutta jättäneet samalla poliittisen kotinsa taakseen. Heitä voisi kutsua kaappikepulaisiksi.
Kaappikepulainen on ihminen, joka on kasvanut keskustan vahvoilla kannatusalueilla. Hän on äänestänyt Keskustaa aiemmissa vaaleissaan, oppinut arvostamaan yhteisöllisyyttä, paikallisuutta ja alueiden tasapainoista kehittämistä.
Muutettuaan Helsinkiin, Espooseen tai Vantaalle hän ei kuitenkaan enää löydä tietään keskustan ehdokkaan numeron kohdalle.
Miksi näin tapahtuu?
Selitys ei ole siinä, että arvot olisivat välttämättä muuttuneet. Pikemminkin puolueen näkyvyys, ehdokasasettelu ja tunnettuus ovat jääneet jälkeen siitä muutoksesta, jonka Suomi on kokenut.
Samalla kun sadattuhannet suomalaiset ovat muuttaneet kasvukeskuksiin, keskusta ei ole onnistunut muuttamaan riittävän vahvasti heidän mukanaan.
Pääkaupunkiseudun ja muun Suomen välinen poliittinen ero on kasvanut koko 2000-luvun ajan. Helsingin vaalipiirissä keskustan kannatus on ollut jo pitkään yksinumeroisissa lukemissa, kun taas monissa maakunnissa puolue on edelleen yksi suurimmista poliittisista voimista.
Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa keskusta sai Helsingissä hieman yli kahdeksan prosenttia äänistä. Uudenmaan vaalipiirissä kannatus oli tuolloin noin yhdeksän prosenttia. Sen jälkeen kehitys on ollut pääosin laskevaa tai paikallaan junnaavaa samaan aikaan, kun väestö on kasvanut voimakkaasti juuri metropolialueella.
Tämä tarkoittaa, että keskusta on käytännössä menettänyt merkittävän osan niistä kannattajista, jotka ovat muuttaneet työn perässä maakunnista kasvukeskuksiin.
Ihmiset eivät välttämättä ole muuttuneet vihreiksi, kokoomuslaisiksi tai sosialidemokraateiksi. He ovat usein vain jääneet ilman sellaista keskustalaista vaihtoehtoa, johon voisi samaistua.
Keskustan ongelma pääkaupunkiseudulla ei ole ensisijaisesti ohjelma. Moni metropolialueella asuva suomalainen arvostaa edelleen turvallisuutta, yrittäjyyttä, lähiyhteisöjä, kohtuullista verotusta, sujuvaa arkea ja vastuullista taloudenpitoa.
Ongelma on siinä, ettei keskusta ole onnistunut tekemään näistä teemoista kaupunkilaisille tunnistettavaa tarinaa.
Lisäksi on syytä kysyä, ovatko ehdokkaat riittävän tunnettuja ja lähellä ihmisten arkea. Liian usein keskustalainen ehdokas tunnetaan puolueväen keskuudessa, mutta ei tavallisen äänestäjän silmissä.
Toisaalta ehdokasasettelu voi painottua henkilöihin, joilla on vahva puoluekokemus mutta heikompi näkyvyys niissä verkostoissa, joissa metropolialueen ihmiset nykyään kohtaavat politiikkaa.
Tulevaisuuden kannalta kysymys on keskustalle strateginen. Suomen väestönkasvu keskittyy Uudellemaalle ja erityisesti Helsingin seudulle. Jos puolue ei kykene kasvamaan siellä, missä ihmiset asuvat ja minne he muuttavat, on valtakunnallisen aseman vahvistaminen vaikeaa.
Tämä ei tarkoita maakuntien unohtamista. Päinvastoin. Keskustan vahvuus on aina ollut kyky yhdistää koko Suomi. Nyt saman ajatuksen pitäisi näkyä myös siinä, että puolue rakentaa vahvan sillan maakunnista metropoliin.
Moni kaappikepulainen odottaa vain syytä tulla takaisin. Hän ei kaipaa menneisyyden keskustaa, vaan tulevaisuuden keskustaa – sellaista, joka ymmärtää sekä Kauhavan että Keilaniemen, sekä maaseudun että metropolialueen.
Kevään 2027 eduskuntavaalien lähtölaukaus ammutaan jo parin päivän kuluttua keskustan puoluekokouksessa. Samalla puolueen on vastattava yhteen ratkaisevaan kysymykseen: onko keskusta valmis siihen, että sen seuraavan vuosikymmenen merkittävin kasvupotentiaali löytyy yhä enemmän Uudeltamaalta ja Helsingistä?
Kaappikepulaisia nimittäin on paljon enemmän kuin vaalituloksista voisi päätellä. Heidät täytyy vain saada tulemaan ulos kaapista.
Ari Puroaho
Tällä palstalla Suomenmaan lukijat voivat käydä avointa keskustelua mieltään askarruttavista ajankohtaisista aiheista. Toimituksella on oikeus editoida kirjoituksia. Voit jättää kirjoituksen osoitteessa: https://www.suomenmaa.fi/kategoria/mielipide/