Lapset, meidän tärkeimmät
Huhtikuun ensimmäinen tiistai oli musta päivä. Uutinen SSAB:n päätöksestä investoida ensiksi Luulajan yksikköön oli pettymys Raahelle ja Suomelle mutta kalpeni sen rinnalla, mitä tapahtui Vantaalla. Suru täytti Suomen. Oli järkyttävää kuultavaa, että niin surmaaja kuin uhritkin olivat vasta alakouluikäisiä lapsia.
Kun tapahtuu jotain näin äärimmäistä väkivaltaa, se koskettaa tapahtumapaikkakunnan koulujen lisäksi kaikkia Suomen kouluyhteisöjä.
Koulusurmia puitiin Ruukissakin entisessä opinahjossani vuosina 2007 ja 2008 Tuusulan ja Kauhajoen tapahtumien jälkeen. Oppilailla ja opettajilla oli ahdistavia ajatuksia, voiko tämä tapahtua joskus meidänkin koulussamme.
Tarvittiin keskusteluja ja tunteiden läpikäyntiä ammattiauttajien johdolla. Yhdessä surtiin ja yhdessä päästiin taas kiinni normaalista ja turvallisesta kouluarjesta.
Vantaan tragedia on synnyttänyt laajaa keskustelua siitä, tuetaanko perheitä ja koulumaailman arkea tarpeeksi. Moniin kysymyksiin saa vastauksen eilen julkistetussa lapsiasiavaltuutetun raportissa.
Siitä heijastuu ahdistuksen täyttämä aika, jota suomalaislapset elävät. Lapset ja nuoret kokevat maailman aiempaa turvattomammaksi, vaikka heidän arkielämänsä turvallisuus ei ole heikentynyt.
Suuri osa lapsista ja nuorista voi Suomessa hyvin, mutta lapsiasiavaltuutettu kantaa huolta kasvavasta joukosta, jonka henkinen vointi ei ole hyvä. Suomalaisten muuttuneet elintavat näkyvät myös lapsissa: ei liikuta eikä nukuta riittävästi, ei syödä terveellisesti eikä tavata ystäviä.
Älypuhelimet vyöryttävät silmille asioita, joita lasten ja nuorten ei pitäisi nähdä. Vanhemmat ovat usein itsekin ahdistuneita ja voimattomia olemaan turvallisia aikuisia lapsilleen.
Murheellisen Vantaan tapahtuman jälkeen onkin ilahduttavaa tieto, että lapset ja nuoret kokevat pääsääntöisesti oman koulunsa turvalliseksi. Turvallisuutta lisää toisten ihmisten hyväksynnän ja kunnioituksen lisääminen sekä syrjinnän ehkäiseminen.
Koti, läheiset ihmiset, arjen rutiinit sekä kyky toimia itse tuovat lapsille turvaa. Eräs lapsi kertoi: ”Minulle turvallisen olon tuo hyvät ja huolehtivat vanhemmat ja että on ruokaa.”
Politiikka on arvovalintoja siitä, mitä pidetään tärkeänä. Lapsiasiavaltuutettu toivoo, että Suomessa tehtäisiin poliittinen päätös olla leikkaamatta lapsilta ja lapsiperheiltä samaan tapaan kuten Islannissa vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen.
Kovassa talouskuurissa kaikki muu sai joustaa, mutta lapset jätettiin rauhaan. Ehkäpä meilläkin.